Kevätkauden alku

Jostain syystä animen katsominen ei tällä hetkellä huvittaisi oikein yhtään. Olen tässä lähiaikoina lähinnä kirjoittanut kaikenlaista sekä lukenut visual noveleja. Kun nyt kerran tuli luvattua jaksobloggaamistakin (luultavasti otan Sakamichi no Apollonin, Hyokan tai Tsuritaman siihen), niin pakko se on kai kuitenkin yrittää edes katsoa jotain animea. Viikonloppuna aloitinkin sitten yllättäen jopa paria sarjaa, joista en ollut etukäteen pahemmin edes kuullut. Lähden nyt kaikkien kanssa samalta viivalta, eli olen katsonut vain yhden jakson kaikkia, vaikka joistakin on niitä tullut jo enemmän.

Medaka Boxin odotin olevan hyvä, mutta eipä se tietenkään täyttänyt odotuksia. Animaatio sinällään oli ihan mukiinmenevää, ja välillä oli ihan hauskoja visuaalisia ratkaisuja, kuten se vertauskuva Medakasta avaruudessa jonkinlaisena jumalana tai lopun kukkakedot. Siinä käytetään tehokeinoina asioita (kuten vaikka dojon räjähtäminen), jotka näyttävät tapahtuvan oikeasti, mutta eivät tapahdukaan. 

Mutta mitä sitten jaksossa tapahtui? No, öö. Medaka on ilmeisesti siis joku jumala, joka on aina oikeassa ja auttaa aina muita. Jotenkin omasta mielestäni sellainen ”päähenkilö” ei kuulosta kovin mielenkiintoiselta. Päähenkilö lainausmerkeissä – itse ainakin koin katsovani tarinaa tämän häiskän silmistä, tiedä sitten muuttuuko tulevaisuudessa. En tosin tiedä jäänkö ottamaan siitä selvää – vaikka Medaka Box ei ihan sysihuono ollut, niin ei se kyllä oikein yhtään herättänyt mielenkiintoakaan. Harvemmin droppaan mitään, mutta nyt voisi olla ihan hyvä sauma aloittaa sekin tapa.

tl;dr: Dropped.

Uchuu Kyoudain otin mukaan, kun sitä monet niin kovasti suositteli. Ihan niin kovaa se ei itselleni kolahtanut, mutta ihan hyvältä kuitenkin vaikuttaa. Se on hieman aikuisempaan makuun tehty scifipläjäys, joka kertoo kahdesta veljeksestä. Oletin alun perin, että se on juoneltaankin suht realistinen, mutta heti ensimmäisessä jaksossa heitettiin ufoja kehiin. No, saa nähdä oliko se sitten ihan oikea ufo vai mikä. Sarjan hahmodesignit eivät oikein iskeneet, mutta ehkä pidän sitten itse hieman lapsellisemmasta tyylistä. Planetesiin sarjaa on verrattu, mutta itselleni ei oikeastaan se tullut mieleen jakson aikana. Tunnelma on kuitenkin aika erilainen.

tl;dr: Ihan kivan oloinen sarja aikuisempaan makuun, muttei sytyttänyt.

Varsinkin naispuoliset kaverini hehkuttivat kovasti Shirokuma Caféta, väittivät peräti kauden parhaaksi (leikillään). Olin kuitenkin hyvin skeptinen, en ole kauheasti eläinanimeja aiemmin katsonut ja ihan syystä. No, tämä kuitenkin yllätti positiivisesti. Jos sarja olisi lähinnä vain eläinten söpöilyä, en siitä välttämättä pitäisi, mutta kun sarjassa on ihan oikeasti hyviä vitsejä, se iskee. Tavallaan sarja kertoo kuitenkin ihmisistä, jotka on vain puettu eläinhahmoihin. Esimerkiksi Pandan työnhakutarina äidin patistelun kera vaikutti aika perijapanilaiselta jutulta, joita näkyy monissa animeissa (kuten vaikka Uchuu Kyoudaissakin). Eläimiin siis pystyy myös samaistumaan, jos niikseen tulee. Sarja kolahtaa myös vanhempiinkin ihmisiin, eikä ole vain lapsille tehty.

tl;dr: Yllätti iloisesti.

Jormungandia on monesti verrattu Black Lagooniin, eikä ihan syyttä. Vähän samanlaista toimintaahan siinä oli, mutta minua se muistutti Black Lagoonista oikeastaan vain siksi, että molemmissa itse juoni menee minulta usein ohi, vaikka toiminta on mielenkiintoista. Putoan hirmu usein Black Lagoonissa kärryiltä, ja samoin kävi heti Jormungandin ensimmäisessä jaksossa. Mutta oikeastaan se ei ole minua koskaan haitannut, kun toiminta on niin hyvää. Jormungandissa pidän hahmoista ehkä vielä enemmän kuin Black Lagoonissa. Ainakin Koko on Revyä hauskempi ja kiinnostavampi hahmo. Jonathan on myös mielenkiintoinen, pidän hahmotyypistä mutta harvemmin tulee siihen törmättyä. Sivuhahmot jäivät vielä taka-alalle, enkä niistä muista kuin Valmetin nimen, sattuneesta syystä.

tl;dr: Black Lagoonin tapaista toimintatykitystä

Sakamichi no Apollon on tällä hetkellä suosikkini kauden sarjoista, eikä pelkästään sen fujoshibaitin takia. Oikeastaan olisin mielelläni ottanut sen hieman vähemmän suoraviivaisena, mutta ei se pahemmin haitannutkaan. Eniten sarjassa viehättää aika, johon se sijoittuu, eli 60-luku. Myös hahmot ovat sympaattisia, ja niistä sai heti kiinni. Musiikkiin ei vielä ensimmäisessä jaksossa niin paljon keskitytty, mutta aiheena se vaikuttaa mielenkiintoiselta. Animaatio oli hyvää, mutta jollakin tavalla erikoisen näköistä.

tl;dr: AAAA Sakamichi no Apollon AAAAA.

Tsuritaman nappasin, kun Twitterissä monet ihmettelivät sitä. Olihan se todellakin erikoinen, mutta hyvällä tavalla. Päällimmäisenä mieleen jäi sen värikkyys. Mitä hahmoihin tulee, ymmärrän kyllä, miksei Harusta välttämättä pidetä, mutta itselleni se tuo mieleen erään oman hahmoni sekä ulkonäöltään että luonteeltaan (tosin 100 kertaa ADHD:mpana), ja pidän hänestä siksi. Yuki vaikutti paniikkihäiriötään lukuun ottamatta aika perinteiseltä sankarilta, mutta muista hahmoista saattaa vielä paljastua jotain jännittävää. Kalastus ja kalat teemana ei omaan korvaani kuulosta niin kiinnostavalta, mutta saa nähdä, mistä anime sitten loppujen lopuksi kertookaan. Isot pojat internetissä droppasivat heti koska uliuu moepoikia, mutta uskon että sarja ei siihen jää. Okei, jos ei kestä sarjaa jossa ei ihan hirveän montaa tyttöä (ainakaan vielä) ole, niin ei voi mitään.

tl;dr: Hyvällä tavalla erikoinen ja värikäs.

Tulossa on siis vielä Hyoka, ja ehkä katson sen AKB0048 sittenkin. Lisäksi monet muiden hehkuttamat sarjat kuulostavat ihan kivoilta (kuten nyt vaikka Nyaruko (」・ω・)」うー！ (／・ω・)／ にゃー！), mutta lupasin itselleni, etten aloita enempää sarjoja ennen kuin huhtikuu on lopussa (tai kun voitan Script Frenzyn). Voi siis olla, että kauden lopulla sarjoja on tupsahtanut puolet lisää.Yleisesti ottaen kausi vaikuttaa olevan aivan loistava.