Vastarannan kiiski, osa 5: Nisio Isin

NisiOisiN on japanilainen kirjailija, jonka Monogatari-sarja on varmasti tutuin. Tällä hetkellä sarjasta on tehty Bakemonogatari- ja Nisemonogatari-sarjat, ja Kizumonogatari-elokuva on tulossa. Ilmeisesti myös muista sarjan kirjoista tehdään animesovitukset. Muita Nisioisinin kirjoittamia sarjoja ovat Katanagatari ja Medaka Box, jossa hän on toiminut sarjakuvan käsikirjoittajana. Olen katsonut jokaista näistä, Medaka Boxista yhden jakson ja muut kokonaan.

Bakemonogatari on se tunnetuin ja arvostetuin teos, osittain ehkä myös Shaftin ja Akiyuki Shinbon ansiosta. Heidän työnsä onkin kyllä varsin priimaa, mutta kun alkuteos on mitä on niin… Okei, arvostan kyllä sitä, että Nisioisin on niin suosittu kirjailija. Arvostan myös sitä, kuinka hän leikkii kielellä – harmi vain, että se kieli on japani, josta en tajua mitään sanaleikkejä ja joita on hankala kääntää englanniksi. Varsinkin kanjijutut menevät minulta täysin ohi. Tosin pidin siitä Nisemonogatarin ensimmäisen ”rohkeus tehdä jotain”-keskustelusta. Rohkeus vihata Nisioisinia.

Mitä taas tulee dialogiin… Itse koen olevani kirjoittajana huono kuvaamisessa ja vähän parempi dialogissa. Okei, suoraan sanoen rakastan dialogia. Nisioisinin dialogia vihaan. Varsinkin Katanagatarissa oli hyvin puuduttavia dialogeja (jotka olivat melkeinpä monologeja joissa puhuja silloin tällöin vaihtui), joista suurimman osan annoin mennä toisesta silmästä sisään ja toisesta ulos. Bake- ja Nisemonogatarissakin parhaimmat kohtaukset ovat ne, joissa tapahtuu oikeasti jotakin.

 En pidä myöskään juonettomista (tai siis, heikkojuonisista) tarinoista. Bakemonogatari oli aika episodiluonteinen sarja, muutama juttu kesti kahden jakson ajan. Tavallaanhan Bakemonogatari on haaremisarja, tosin hieman erikoisempi sellainen. Mikä voi olla myös yksi syy siihen, miksi en siitä pitänyt. Kuten monet aiemmatkin tässä juttusarjassa käsitellyt sarjat, Bakemonogatari ja Nisemonogatari ovat hahmovetoisia, ja kun hahmot eivät iske, ei sitten koko sarjakaan. Bakemonogatarissa pidin eniten Shinobusta, mikä sinänsä oli hieman erikoista, koska hahmo vain istui nurkassa sanomatta sanaakaan (kertoo ehkä jotain muista hahmoista). Nisemonogatarissa hän sai äänen ja luonteen, enkä sen myötä lakannut pitämästä, mutta en nyt ihan hirveästi ihastunutkaan. Nisemonogatarissa oli tosin muutenkin hieman siedettävämpiä hahmoja, siskokset olivat ihan jees ja uudet pahishahmotkin mielenkiintoisia.

Katanagatarista halusin tykätä. Se oli todella erikoisen ja hauskan näköinen. Pidin jopa muutamista sivuhahmoista (tosin kaikki kuoli heti). Julkaisu oli mielenkiintoinen: 50 minuutin jakso kerran kuussa (en tosin katsonut sitä julkaisutahdissa). Juontakin oli, mutta taas kerran se tyssäsi siihen dialogiin. Sitä paitsi miekka per jakso – monster of the month-tyylinen ratkaisu ei ole todellakaan mikään kovin freesi.  Ainut tappelu, mikä minua olisi voinut kiinnostaa, jätettiin kokonaan näyttämättä. Muuten toki sarjan juonelliset rölläykset olivat ideoina ihan hauskoja.

Mitä Medaka Boxiin tulee… Siitä saatte lukea lisää kevätkauden ensimmäisestä postauksesta. Siinä Nisioisinin jälki ei näy ihan yhtä vahvasti, dialogi ei ole ihan yhtä tylsää ja hahmotkin ovat geneerisempiä shounensankareita. Mutta yhtään muita teoksia parempi Medaka Box ei kyllä ainakaan ole.

No, Bake- ja Nisemonogatarissa on se yksi puoli, joka saa odottamaan muita Monogatari-sarjan animeita. Se paljastaa hieman, muttei kaikkea. Varsinkin Nisemonogatarissa on paljon viittauksia Kizumonogatariin, joka onneksi nyt tulee elokuvana. Monogatarien maailma on täynnä salaisuuksia, jotka haluaisin tietää. Myös visuaalinen puoli on varsinkin Saftin sarjoissa ollut ihan huikeaa, niin että jo melkein sen takia kehtaa katsoa.