Nisemonogataria en aio tässä käsitellä kovin laajasti, koska tulen varmaankin puhumaan siitä jatkossa lisää, kun kirjoitan Nisioisinista yleensä. Se oli hyvin erilainen kuin Bakemonogatari, ja jostain syystä tuntuu, että pidin siitä melkein enemmän. En tiedä, vaikuttiko sitten viikottainen katsominen siihen, Bakemonogatarin kun katsoin kahdessa päivässä. Sarjojen rakenne on erilainen, ja ehkä Nisemonogatarin hieman yhtenäisempi juoni kiehtoi enemmän.
Tässähän melkein alkaa tehdä mieli cossata! |
Bakemonogatarin hahmoista ei löytynyt minulle yhtäkään mieluista, paitsi Shinobu, joka vain istui nurkassa ja oli hiljaa. Niinpä Shinobun astuminen kunnolla näyttämölle ei haitannut yhtään. Shinobun ja Araragin suhde on mielenkiintoinen, ja siitä todellakin tahtoo tietää lisää. Nisemonogatarin lopussa tuli vielä kaksi ihan uutta hahmoa, jotka vaikuttivat mielenkiintoisilta. Tuo Yosugin koko hahmodesign on ihana.
Tällasen sängyn mäkin haluan! |
Take-niistä tuli oma lempihahmoni. Toinen kausi on jo paljastettu, ja katson luultavasti senkin. Toivottavasti sarja keksii jonkun muunkin vitsin siihen. Ensimmäinen kausi tuntui painottuvan Atsushiin, toivottavasti isosiskostakin kerrotaan lisää.
Tantei Opera Milky Holmes 2 oli aika vaihteleva tasoltaan. Mitenkään superhauska se ei missään vaiheessa ollut, mutta välillä oli parempia jaksoja ja välillä pohjanoteerauksia. Varsinkin alkupään vankilasaarijakso tuntui aikamoiselta flopilta. Kun Henriette päätti pistää tuulemaan, meno äityikin aika eeppiseksi. Kouluntuhoamisjakso ei ollut hauska, mutta sitäkin tyylikkäämpi.
Bongaa Milky Holmesit |
Tämä kakkoskauden viimeisiltä minuuteilta... |
...tämä taas ykköskaudelta. Lopputulos sama. |
Kuten yllä näkee, Milky Holmesissa on välillä ihan huikeita visuaalisia ratkaisuja. Myös jonkun verran kulttuuriviittauksia löytyy.
Ps.
Black Rock Shooterilta odotin paljon enemmän, kuin mihin se pystyi. No, heti ensimmäisestä jaksosta näki, että ei olisi pitänyt odottaa liikoja. Animaatio oli aika vaihtelevaa. En edelleenkään osaa sulattaa 3D-animaatiota 2D:n seassa (enkä paljon muutenkaan), joten en pitänyt oikein niistä "hienoista" tappeluistakaan. Jotenkin meni ohi koko sarjan "opetus", ei kärsimysteemat oikein iskeneet minuun.
Säästin sen helmen sitten viimeiseksi. Danshi koukousei no nichijou, Daily lives of high school boys, osoittautui aikamoiseksi yllättäjäksi. Kuten Milky Holmesissa, myös Danshikossa oli välillä vähän heikompia jaksoja, jotka eivät hirveästi edes naurattaneet, mutta vastapainoksi oli sitten jaksoja, joita katsoessa meinasi tukehtua.
Paahtoleipä suussa kouluun-parodia potenssiin kolme. |
Tutunkuuloinen isku... |
...ja tutunnäköinen figuuri. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti