Babby's first ranobe - Another Note

Olin varsin yllättynyt, kun löysin ihan paikalliskirjastostani Lahdesta light noveleja! Okei, kyseessä oli vain vaivainen Another Note - Los Angeles BB murder cases, mutta se on sentään Nisioisinia. Death Noten lukeneena ja siitä aikoinaan pitäneenä oli mielenkiintoista palata sen pariin. Yllättävän hyvin kaikki hahmot ja tapahtumat on jäänyt muistiin, vaikka niitä pitikin hieman kaivella.

Another Note on aika lailla irrallinen teos itse Death Notesta. Se kertoo tarinaa ajalta ennen Kiraa, kuinka L sekä FBI-agentti Naomi Misora selvittävät niin sanottuja BB-murhia, tai wara ningyo -murhia, kuten niitä sillä hetkellä kutsutaan. Kirja sijoittuu siis nimensä mukaisesti Los Angelesiin eikä se sisällä L:n, Naomi Misoran, Raye Penbarin sekä kertojaääni Mellon lisäksi muita tuttuja hahmoja. En mene tässä sen syvempiin juonikuvauksiin, synopsiksen voi lukea vaikka Wikipediasta. 

 

En tosiaan ollut ennen ranobeita lukenut, eikä Another Note ehkä ole kaikista tyypillisin niistä. Se ei tuntunut erottuvan normaaleista romaaneista muuten kuin pituutensa puolesta. Another Notessa kun ei kauheasti kuvituksiakaan ole: lukujen alussa on aina jonkunlainen kuva, mutta ei mikään kauhean nätti. Ainut animeen viittaava kuva on kirjan alkupuolella kansilehtisessä. Romaanin tyyli tosin oli hyvin erilainen verrattuna ”oikeisiin” kirjoihin, mutta en tiedä sitten kuinka paljon se on ihan vain Nisioisinin tyylistä kiinni ja kuinka paljon genrestä.

Miten tyyli sitten erosi? No, aika paljon oli käytetty tehokeinona yhden sanan lauseita sekä rivinvaihtoja. Muutenkin tuntui siltä, että kirja oli kirjoitettu jotenkin… Kevyemmin. Tuntui siltä, että jotain kirjallisuuden kirjoittamattomia sääntöjä rikottiin ihan vain siksi, että se tuntui coolilta. Kuten vaikkapa painettu kirjain pohjaan muutamaksi sekunniksi. Karjaisun voi ilmaista esimerkiksi simppelillä ”augh”-huudahduksella, mutta tottahan se kuulostaa vaikuttavammalta muodossa ”aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaauuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuugggggggggggggggggggghhhhhhhhhhhhhhhhh!!!!!”.

 

En ole hirveästi tykännyt Nisioisinin kirjoista tehdyistä animeista, kuten joku on saattanut joskus huomata. Täytyy kuitenkin myöntää, että pidin hänen tyylistään kirjallisessa muodossa. Syynä saattaa olla toki sekin, että hän käyttää tässä romaanissa muiden hahmoja kuin omiaan, eikä niitä monologiseiniäkään pahemmin näy. Tuli tosin vähän naureskeltua, kun selailin kirjaa ja huomasin sen lainausmerkkien määrän. Lukiessa ei kuitenkaan huomannut dialogin määrän olevan yhtään normaalia suurempi. Myös toinen Nisioisinin tavaramerkki löytyi: kanjileikit. Tässä tapauksessa onneksi vielä aika kesyjä ja helposti ymmärrettäviä myös länsimaalaiselle, vaikka näyttäähän se aika hassulta tuolla normaalin englanninkielisen tekstin lomassa. 

Suurin ärsyttävyys kirjassa oli se, miten lukijaa aliarvioitiin. Päähenkilö Naomi Misora oli selvästikin ihan fiksu nainen tai ainakin yritettiin vakuutella hänen olleen, mutta hankala siihen on uskoa niiden kaikkien hölmöyksien jälkeen. Selkeästi aliarvioitiin lukijan hoksottimet selittämällä asiat kantapään kautta Misoralle. Keksin lähes jokaisen juonenkäänteen ennen kuin se selitettiin, mikä myös kertoo jotain niiden yllättävyydestä. Onneksi sentään ihan viimeinen onnistui yllättämään, vaikka olin sitäkin jossain vaiheessa pohtinut. Lähinnä siinä taas johdettiin lukijaa taitavasti harhaan. Jotkut nauttivat dekkareita lukiessaan eniten siitä, että keksivät itse murhaajan tai olevat oikeassa. Minä taas nautin siitä, kuinka tarina onnistuu yllättämään minut. Turhaudun vain, jos keksin jokaisen jutun itse ennen kuin ne selitetään.

Eräs kummallisuus kirjassa esiintyi, josta huomasi, että kirjailija oli japanilainen. Kaikkien uhrien nimet olivat nimittäin täysin absurdeja, kuin joku olisi etsinyt sanakirjasta hauskimmalta kuulostavat sanat ja laittanut ne peräkkäin. Believe Bridesmaid, Quarter Queen, Backyard Bottomslash... Osaakohan Nisioisin sanaakaan englantia?

Joudun nyt joka tapauksessa myöntämään, että Another Note oli ihan ok kirja ja Nisioisin on ihan hyvä kirjailija. Ehkä se on vain niin, että hänen teoksensa eivät toimi animesovituksina. Tai eivät toimi ainakaan minulle, kyllähän nuo nyt näyttävät myyvän kuin häkä. En nyt siltikään lähtisi yliarvostamaan Nisioisinia minään kirjajumalana: hän on kirjailija, joka on löytänyt oman, erikoisen tyylinsä. Loppujen lopuksi ranobet ovat kuitenkin ranobeita: nuorille ihmisille tarkoitettua kevyttä lukemista.