Hanasaku Iroha

Hanasaku Irohasta tuli niiden viikkojen aikana, joina sarjaa seurasin, kuin toinen kotini ja perheeni. Oli todella huikeaa, miten hyvin sarjan hahmoihin pääsi sisälle, ja miten tunsin olevani osa sitä maailmaa. Enkä oikeastaan edes osaa sanoa, mistä se johtuu! Ehkä siitä, miten sarjassa osattiin ilmaista hahmojen tunteet käyttämättä ollenkaan sanoja – esimerkiksi Toorun käytöksestä tajusin heti hänen olevan ihastunut Ohanaan, ja Minkosta taas näki, millainen ristiriita oli mustasukkaisuuden ja kaveruuden välillä. Tunteet välittyivät todella hyvin, ilman että niitä korostettiin liikaa.

En ole mikään suuri slice of life-sarjojen ystävä, ja draamasarjoiltanikin vaadin yleensä jonkun mielenkiintoisen asetelman. Hanasaku Irohan idean voi tiivistää hyvin lyhyesti: tyttö joutuu muuttamaan isoäitinsä luo, joka pistää hänet työskentelemään majatalossaan. Loppusarja onkin sitten hahmojen välistä draamaa, mutta hyvää draamaa onkin. Tietysti vaikutti sekin, että tykkäsin oikeastaan kaikista hahmoista, ja lempparia niistä kaikista on vaikea valita.

Visuaalisestikin sarja näytti todella hyvältä. Mitenkään erikoinen tyyli ei ollut, paitsi ehkä vähän normaalia kiiltävämpää, mutta animaatio oli todella sulavaa ja nättiä. Hahmotkin näyttivät kivoilta ja kuten aiemmin sanottu, onnistuttiin hahmojen tunteet tuomaan hyvin esille visuaalisesti.

En olisi uskonut, että Hanasaku Irohasta, jossa on todella tavallinen tarina ja tyyli, tulisi yksi lempianimeistani sinne Mawaru Penguindrumin ja Utenan rinnalle. Mutta niin siinä vaan kävi, että Hanasaku Irohakin sai 10:n arvosanakseen MyAnimeListissa, ja varmasti tulee katsottua joskus tulevaisuudessa, kun haluan taas palata takaisin kotiin.