torstai 15. joulukuuta 2016

Luukku 15: Princess Tutu

Princess Tutusta on katkeransuloisia muistoja. Voi niitä tuskia joita rinnassani tunsinkaan animea katsoessani. Ahiru oli yksi ensimmäistä animetytöistä joihin oikein kunnolla rakastuin (animen alkuvaiheessa lempparit oli aina miehiä, nykyään aina naisia, en tiedä kertooko tämä omasta seksuaalisuudestani, katsomieni sarjojen tyylilajista vai animen yleisestä nykytilasta). Ahiru on ehkä söpöin ihminen koko maailmassa jonka kukaan on koskaan kuvitellut. Ääninäyttely sopii hahmolle täydellisesti, saattaa tietysti jotakuta ärsyttää se kähinä mutta itse rakastuin siihenkin ihan täysin.


Princess Tutu on arvostettu, muttei kovin suosittu sarja. Ehkä balettiteema, aikakausi tai lapsekkaat hahmodesignit ajavat ihmiset pois sarjan luota. Omasta (ja kuulemma monien muidenkin) mielestä Princess Tutu on yksi parhaimmista animeista, joita olen nähnyt, siis täysin subjektiivisesti katsottuna. Se perustuu löyhästi Joutsenlampi-balettiin ja siinä on tavoitettu kertomuksen sadunomaisuus. Juoni on sen verran monimutkainen enkä sen jokaista käännettä edes muista, että voisin kuvailla tarinaa. Todella hyvin se joka tapauksessa on kirjoitettu, kuten hahmotkin.


Ihan hirveästi en osaa Princess Tutusta muuta sanoa. Visuaalisesti se ei ole kauhean omaperäinen, mutta ajaa asiansa eikä koskaan näytä huonoltakaan. Hahmoista ja tarinasta en oikein voi spoilaamatta sanoa paljon mitään. Loppuratkaisua en muista, toivon että se oli onnellinen kaiken sen kärsimyksen jälkeen. Mutta vaikka Ahirua aina kiusataan ja kaikkea kurjaa tapahtuu ja sydämeen sattuu, on sarjassa kuitenkin koko ajan positiivinen tai ainakin toiveikas tunnelma, koskaan ei vajota masennukseen (ainakaan kovin monen jakson ajaksi). Tämäkin sarja pitää ehdottomasti katsoa uudestaan, ehkä jopa lähiaikoina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti