Ohjaaja Kunihiko Ikuhara ei ole valitettavasti tehnyt hirveän montaa sarjaa, mutta niistä näkee selkeästi jo hänen tyylinsä. Sekä Utenassa, Yuri Kuma Arashissa että Pingvinirummussa on samanlaisia elementtejä, ja yksi niistä on toistuva (musiikki)kohtaus, joka on aina jonkinlainen transformaatio. Usein tismalleen samaa animaatiota kierrätetään jaksosta toiseen, Mawaru Penguidrumissa tämä on Seizon Senryaku ja Rock Over Japan. Lisäksi käytetään paljon kehyksiä, ruusuja ja muita kuvia ruudun reunoilla. Tykkään hirveästi siitä, jos leffa- tai animeohjaajalla on selkeitä omia juttujaan, joista ne tunnistaa. Niistä tavallaan näkyy ohjaajan persoona läpi.
Pingviinirumpua tosin ei voi ihan varauksetta suositella kaikille lähinnä stalkkeri- ja raiskausjuttujen takia, joita käsitellään vähän turhankin kevyesti normijampan makuun. Myös lopun lapsibroilerit saattavat järkyttää toisessa ääripäässä. Animenkatsojat kyllä yleensä ovat tällaisiin tottuneet, tosin teemat on kyllä Pingviinirummussa aika erilaiset perusanimeen verrattuna. Ehkä siinäkin on yksi syy, miksi tykkään sarjasta niin paljon: kerrankin ei haluta tulla maailman parhaaksi jossain.
Mawaru Penguindrum on erikoinen animesarja, ja siksi suosittelen sitä kaikille muillekin, jotka ovat kyllästyneet perus shounen- tai shoujohöttöön. Pitää varmaankin katsoa sarja uudestaan ja miettiä, tulisiko siitä kirjoitettavaksi vähän syvempää analyysiä. En tosiaan ole sarjaa sen ilmestymisen jälkeen katsonut, lähinnä siksi etten ole halunnut kuluttaa sitä puhki. Nyt Utenan katsomisen jälkeen voisi olla korkea aika katsoa tämäkin uudestaan.
Mainittakoon vielä suositteluna Yuri Kuma Arashi, jos Mawaru Penguindrum on jo nähty. Se ei yllä aivan Utenan ja Pingviinirummun tasolle, mutta on hyvin samantyylinen ja käsittelee muiden tapaan erikoisempia teemoja erikoisemmalla tavalla kuin keskivertoanime.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti