keskiviikko 3. kesäkuuta 2020

Aggretsuko ja Rilakkuma & Kaoru

Yhdistän Aggretsukon ja Rilakkuman ja Kaorun samaan postaukseen sen takia, että ne ovat aika samanlaisia sarjoja. Molemmissa käsitellään samoja teemoja, eli aikuistumisen tuskaa, ja molemmissa on noin 15 minuutin jaksot. Tunnelmaltaan sarjat ovat tosin lähes päinvastaisia, Rilakkuma ja Kaoru on kuin rauhoittavaa teetä ja Aggretsuko piristävää kahvia.


Aggretsuko

Molemmissa päähenkilönä on parikymppinen nainen, joka tuskastelee aikuistumisen kanssa. Retsukon ongelmana on inhottava pomo ja työelämän paineet, ja hän haaveilee naimisiin pääsemisestä ja sitä kautta työelämästä poistumisesta. Kaoru taas ei edes uskalla haaveilla edes poikaystävästä, ja naimisiinmenon ajatteleminen aiheuttaa lähinnä ahdistusta. Molemmissa tulee selväksi naisen rooli japanilaisessa yhteiskunnassa: töissä raadetaan boomereiden ikeen alla, kunnes naimisiinmenon myötä jäädään kotirouviksi. Eikä toki miehillä ole sen helpompaa: jos palkka ei riitä kahden ihmisen elättämiseen, on naimisiinmenosta turha haaveilla. 


Rilakkuma & Kaoru


Rilakkuma ja Kaoru on ensimmäinen nukkeanimaatio, jonka olen suostunut katsomaan. Nukkeanimaatioista tulee mieleen vain Wallace & Gromit ja muut lastensarjat, jotka eivät hivele omaa esteettistä silmääni sitten yhtään, mutta nähtyäni Enter the anime -dokkarissa Rilakkuman lavasteita ja kuullessani, että kymmenen sekunnin animoimiseen meni animaattorilta kokonainen päivä, oli pakko katsoa sarja. Dokumentissa kerrottiin myös, että jokaista jaksoa varten luotiin valaistus kunkin vuodenajan mukaan, ja sen huomaa. Rilakkumassa mennään japanilainen vuodenkierto ympäri, keväästä kevääseen. Kaoru asuu söpössä vanhassa kerrostaloasunnossa, jonka sisustus on pikkutarkkuudessaan tunnelmallista. Jokainen jakso on pieni kurkistus japanilaisen nuoren naisen elämään. Nalleja unohtamatta.


Aggretsukossa kaikki hahmot ovat eläimiä, mutta varsin ihmismäisiä sellaisia. Oma lempparini on Fenneko, vähän pakkomielteinen stalkkeri. Haidaa kannatan myös, siis Retsukon poikaystäväehdokkaana. Aikasi koittaa vielä! Herkullisinta sarjassa on hahmojen kehitys, esimerkiksi neuroottisen Anan tullessa työpaikalle jopa Retsuko ja pomo hautasivat sotakirveensä. Muutenkin pomon ja Retsukon välillä on ollut hetkiä, joista huokuu sukupolvien välinen ero - ja toisaalta halu ymmärtää ja hyväksyä edes hieman toisenlaisia näkökulmia.


Molemmat sarjat toimivat hyvänä vertaistukena aikuistumisen aiheuttamaan ahdistukseen. Molemmat ovat myös Netflixin rahoittamia sarjoja. Aion kirjoittaa aiheesta ihan omankin postauksen, mutta sen voin jo spoilata, etten ole kovin suuri 3D-animaation fani, ja Netflix tuntuu avaavan rahahanansa vain, jos sarja on mahdollisimman kaukana "perinteisestä" animesta. Nämä kaksi sarjaa sitä ovat, mutta toisaalta ne ovat myös todella japanilaisia sarjoja.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti