Tracon 2025

Viikko sitten Tampere täyttyi taas värikkäistä nuorista, kun vietettiin 20. Traconia. Oma Tracon-kokemukseni on viimeiset kolme vuotta ollut aina yhden päivän piipahdus, kun hoksasin, että nykyisestä asuinpaikastani pääsee helposti lähijunalla puolessatoista tunnissa Tampereelle. Säästyy aika paljon rahaa, kun ei tarvitse majoitusta hommata, ja minulle on ruvennut riittämään yksi päivä conitusta kerrallaan. Kutsutaan sitä vaikkapa kevytconeiluksi.

Tällä kertaa päiväksi valikoitui lauantai kunniavieraan takia. Se olikin ensimmäinen ohjelmani, nimittäin IOSYS-kokoonpanon haastattelu. Oli tosi mielenkiintoista kuulla vaihteeksi japanilaisten musiikintekijöiden mietteitä, harvemmin on heitä saatu kunniavieraiksi. Jäsenistä olivat paikalla D.Watt, Uno ja Maron, eli ei koko kööriä. Sinänsä kiva kokoonpano, että siinä oli sekä perustaja, että huomattavan paljon myöhemmin remmiin liittynyt: Maron nimittäin kertoi kiinnostuneensa musiikin tekemisestä kuunneltuaan juuri Iosyksen musiikkia. Itse tunnen ryhmän lähinnä niiden legendaarisimpien Touhou-biisien ja animaatioiden kautta, kuten vaikka Marisa stole the precious thing ja Cirno's perfect math class. Olisikin ollut kiva, jos ohjelman alussa olisi esitelty pikaisesti, mikä on IOSYS, keitä he ovat ja mitä he ovat vuosien varrella tehneet. 

Haastattelu oli myös tehty Q&A-periaatteella siten, että kysymykset oli kerätty etukäteen yleisöltä. Se on aina riski haastattelun rakenteen kannalta, varsinkin jos kysymyksiä ei ole tajuttu järjestää aiheen mukaan. Nytkin ohjelman loppupuolella kysyttiin sama kysymys hieman eri tavalla kuin alussa; jos nämä olisivat olleet peräkkäin, ei olisi tarvinnut palata aiheeseen kankeasti uudestaan. Lisäksi olisi ihan kiva, jos haastattelija tietäisi jotain haastateltavistaan, jolloin voisi luontevasti heittää lisäkysymyksiä tai täydentäviä kommentteja. Myös tulkeilla tuntui olevan erikoistermit hakusessa. Kahden tulkin olisi toivonut täydentävän enemmänkin toisiaan; vaikutti siltä, että toinen oli parempi japanin kielessä ja toinen taas tiesi enemmän Iosyksestä, joten oli hyvä, että he molemmat olivat mukana. Onneksi itse osaan sen verran japania, että ymmärsin suurimman osan vastauksista suoraan. Ihmetytti myös hieman salin valaistus; katsomossa oli valot päällä ja "lavan" puolella ei mitään, haastateltavien takaa jättimäisistä ikkunoista tulvi kyllä valoa, mutta se jätti kasvot varjoon. Onneksi haastateltavat olivat hauskoja, luontevia ja kertoivat mielenkiintoisia juttuja, joten ohjelma oli näistä muotoseikoista huolimatta antoisa. 

Kävin katsomassa myös AMV-kilpailun, josta jäi ihan samanlainen fiilis kuin Desuconin ja Hypeconin kilpailuistakin: ei missään nimessä huonoja videoita, mutta laatu oli aika tasaista, eli ei montaa tosi hyvääkään. Nyt kun Hypessä ja Desussa yleisön suosikkia ei voittanut se ilmeisin huumorivideo, niin odotin jotenkin, ettei Traconissakaan, mutta niin se vaan Turmion kätilöt vei. Tällä kertaa melkein joka videossa oli selkeä tarina tai ainakin idea, toisin kuin Hypessä ja Desussa, olihan se conin ja kisan teema. Se oli kiva, mutta silti alkoi puolivälin tienoilla haukotuttaa. 

Siinäpä ohjelman puolesta oma conini, aloin olemaan sen verta väsynyt, etten jaksanut jäädä enää cossikisaa katsomaan (ja liputkin meni sivu suun). Coniin kuului myös tietysti myyntisali ja taidekuja. Traconissa alkaa olla jo tosi paljon myyjiä, kun oli taidepolkua (jonne menin cossikisan aikana ja pääsin sisään varmaan viidessä minuutissa, mutta kuulin kauhutarinoita melkein tunnin jonotuksesta), pihalla mökkejä, artesaanipöytiä myyntisalin ulkopuolella ja sitten vielä taidekuja. On kiva, että pihallakin on myyjiä. Harmi, että itselläni oli jäänyt ostohousut kotiin; jotenkin ei ollut yhtään shoppailufiilis, ja ostin vain muutamat sarjakuvat. Olen toki myös käynyt aika monessa conissa lähiaikoina, joissa on käytännössä samat myyjät ja tuotteet, niin alkaa jo olla nähty ne vaihtoehdot. 

Toinen syy huonoon consaaliiseen oli myös se, että minulla meni taidekujalla ostofiilikset, kun huomasin, että n. puolet myyjistä oli ulkomaalaisia. En nyt haluaisi olla kauhea negistelijä, mutta jotenkin siitä vain tuli paha mieli, ja yritän tässä nyt selittää syitä. Tietysti ensinnäkin oma sosiaalinen kammo: ostotilanteet ovat aina hieman hankalia, minun pitää oikeasti haluta jotain ennen kuin kehtaan avata suuni ja sanoa, että hei haluan tuon, tässä rahat jne. Jos on vielä jonoa, niin kahta pahempi. Ja jos on vielä myyjä, joka ei osaa suomea, niin triplasti pahempi. Tungos ja se, että olisi pitänyt jotain sönköttää englanniksi nosti ostokynnystä reippaasti. 

Lisäksi ulkomaalaisten taiteilijoiden taso laski fiilistä. Siis se, että he olivat niin hyviä! Senhän pitäisi tietysti olla vain positiivinen ongelma, mutta kun ei. Tuntui, että suomalaiset samantasoiset taiteilijat oli ajettu myyntisalin puolelle (josta oletettavasti täytyy maksaa), ja ulkomaalaiset pääsivät ilmaiseksi taidekujalle, jonne taas toivoisin nostettavan uusia tekijöitä, vaikkei laatu olisikaan vielä ihan ammattitasoista. Nyt taidekujallakin oli osa tosi pitkälle tuotteistettuja puoliammattilaisia, jotka olisivat voineet hyvin olla myyntisalissa. 

Ymmärrän, että Tracon haluaa brändäytyä juuri kansainvälisyydellä (AMV-kisassakin oli selostukset englanniksi), eikä vaikkapa ekologisuudella, joten ehkä vain omat arvoni paikallisten taiteilijoiden tukemisesta eivät kohtaa Traconin arvojen kanssa. Halusin nyt joka tapauksessa avata suuni asiasta, vaikkei mitään sen suurempaa äläkkää tarvitsekaan nostaa. Taidekujavalinnat ovat joka tapauksessa varmasti vaikeita joka conissa, kun Suomessakin alkaa olla niin paljon hyviä taiteilijoita, ja näköjään vielä ulkomaalaisetkin ovat löytäneet tiensä Suomen coneihin. Ja etten nyt ala kuulostaa liikaa persuilta, niin sanon vielä, ettei se ongelma välttämättä ole vain Suomen ulkopuolelta tulevat, vaan ihan yleisesti se, että taiteilijoita on tosi paljon, taso on noussut, coneja on vain rajallinen määrä ja niissä taidekujalle varattu tila vielä rajallisempi. Puiston taidepolun jonot osoittivat sen, että myös ostajia löytyy.

Kaikki nämä kritiikit ehkä kertovat siitä, että Tracon on yleisesti ottaen kehittynyt 20 vuodessa todella loppuun asti hiotuksi tapahtumaksi, ja pienemmätkin epäkohdat pyritään aina korjaamaan. Hypeconille tunnun olevan aina suopeampi, koska tiedän, että siltä ei kannataan odottaa kovin suuria :D Tampere-talo + Sorsapuisto on aivan ihana tapahtumapaikkana, ja viime vuosina sääkin on suosinut, vaikka syyskuun puolella ollaan. Toivotaan, että Traconista saadaan nauttia myös seuraavat 20 vuotta!