Kotae Expo 2025

Harmitti, kun ensimmäinen Kotae Expo jäi minulta väliin päälleikkäisen tapahtuman takia. Olinkin innoissani, kun tuli tieto, että tapahtuma palaa ja siirtyy marraskuulle. Talvisin tapahtumia ei ole liikaa, ja Tampereen messukeskus vaikutti sopivalta tapahtumapaikalta sisähengailuun. Päätin kuitenkin säästää majoituskuluissa ja mennä vain päiväseltään käväisemään, kun meiltä Tampereelle on sellainen 1,5 h matka. Kunniavieraiden takia päiväksi valikoitui sunnuntai. 

Itse liput olivat omasta mielestäni halvat (20 € sunnuntailta, verrattuna siis vaikka keikkalippuihin), mutta siihen päälle tuli pysäköinti (10 €) ja ohjelmalehti (6 € sunnuntaina), joten nousihan se lopulta. Olin aika yllättynyt ohjelmalehden normihinnasta (8 €). Mielestäni idea maksullisesta paperilehdestä on hyvä, jos ajatellaan ilmaston ja painokustannusten kannalta. Kotaen lehteen kuului myös se, että siellä oli alennuskuponkeja, tarroja ja photocard, eli kyllähän rahoilleen sai vastinetta. Sanoisin silti, että 5 euroa olisi oikeampi hinta tällaiselle, vaikka sitten vähemmillä tarroilla ja muilla härpäkkeillä. Halusin joka tapauksessa tukea tapahtumaa, mutta se tukeminen meni nyt sitten käsiohjelman ostoon, enkä kuluttanut sen enempää rahaa Kotae-merchiin. 

Menin sunnuntaina jo ennen kymmentä paikalle, joten väljyys korostui omassa conikokemuksessani. Kävijänä tietysti oli ihanaa, että missään ei ollut jonoja, kirpputorilla sai kierrellä rauhassa ilman kyynärpäätaktiikoita, kaikkiin ohjelmiin sai istumapaikan ja aina oli vapaa vessakoppi, mutta järjestäjän kannalta tietysti vähän huolestuttavaa. Oletan, että lauantaina väkeä oli enemmän, ja varsinkin se, että olin niin ajoissa paikalla ja istuin iltapäivällä ruuhkaisimpaan aikaan ohjelmissa varmaan vääristi omaa kuvaani. Olihan messukeskus myös iso alue, jonne ihmiset jakautuu aika hyvin. Silti, hieman olen huolissani, päästiinkö kävijätavoitteisiin ja jos ei, niin oliko vika ajankohdassa vai missä? Ainakin markkinoinnin eteen porukka teki kaikkensa, kun ravasivat joka conissa Kirjamessuja myöten. Jotenkin mulla on Kotae Expon imagosta sellainen mielikuva, että se on laadukas, iso ja kaikkien tuntema tapahtuma, mutta oliko se sitä todellisuudessa? Tai onko se sitä vielä?

Ehkä mielikuva myös lässähti, kun astui Tampereen messukeskuksen isoon halliin ja näki, kuinka karu tila se on. Vähän sellainen tehdas- tai urheiluhallin kolkko fiilis. Kaikki tekemispisteet ja muut tietysti elävöittivät sitä, mutta ihan rehellisesti sanoen, eihän siitä tilasta millään ilveellä saa viihtyisää. Muutamia kuvauspisteitä oli pystytetty, ne oli kivoja ja niitä olisi saanut olla lisääkin eri puolilla, koska eihän halli cossikuvissakaan hyvältä näytä. 

Tältä näytti messuhalli klo 10 sunnuntaiaamuna.

Mutta täytyy sanoa, että tämä nihkeys johtuu ihan vain siitä, kuinka hemmetin hyviä tapahtumapaikkoja muilla coneilla on ollut! Sibeliustalo ja sen Metsähalli, eihän sitä voi sanoin kuvailla, miten eri tunnelma siellä on. Kuinka jopa Hypeconilla on ihan maailmanluokan tilat nykyään, kun Hyvinkääsali on saatu käyttöön, kuinka sen ansiosta tapahtuma levittäytyy koko kävelykadulle, ja kuinka täydellinen Villatehtaan piha on conittamiseen (jos on hyvä ilma), sinne rakentuu sellainen oma conimaailma. Tampere-talo: kuinka tulee nöyrä olo siitä, että tällaisen marginaalisen harrastuksen edustajat valtaavat niin korkean profiilin paikan. Tai oma salainen lempparini, takavuosien Mimiconin Mikaeli, joka oli kuin Tampere-talo pienoiskoossa. 

Tässähän ihan herkistyy miettiessä näiden paikkojen arkkitehtuuria, historiaa ja laatua. Ja sitten vertaa sitä pierulta haisevaan messuhalliin. No ei se pierulta haissut, mutta esimerkiksi sekin, että päälavan katsomo oli yhdessä tasossa ja siellä oli metalliset penkit. Perseeni itki kaihosta muistellessaan Hyvinkää-salin sekä Sibelius- ja Tampere-talon pääsalien pehmeitä penkkejä. Viime Desuconissa sain jonkun paskapaikan Cosplay-kisaan, kun nappasin vähän turhan myöhään lipun, mutta kun menin sisään yllätyin että eihän tämäkään ole mikään paskapaikka, täältä takaseinältä näkee ihan yhtä hyvin kuin edestäkin. No voin sanoa, että Kotaessa ei nähnyt.

Oma aikatauluni oli kyllä aika voittajan valinta. Olin paikalla hieman ennen kymmentä, pääsin ilman jonoa vaihtamaan rannekkeen ja viemään takin narikkaan ja sen jälkeen kiersin kirpputorin, taidekujan ja myyntipöydät omassa rauhassa, ilman tungosta. Vein ostokset narikkaan ja loppuajan juoksin ohjelmasta toiseen. Narikkahommat ja kaikki muut järjestelyt toimivat hyvin; ohjelmat alkoivat ajallaan, alueen kartta ja opasteet olivat selkeät. “Sivulava” oli kyllä vähän hassu nimitys pienemmälle lavalle, kun se oli vähän enemmän sivussa kuin kuvittelin, mutta ehkei tilan oikea nimi “Leonardo” olisi myöskään oikein avautunut.

Seurasin myös A-hallissa pyöriviä Random Play Danceja, niitä on aina hauska katsoa. Jotenkin ne lyhyet pätkät koukuttaa; aina ajattelee, että no katson vielä tämän seuraavan, no entäs jos sieltä tulee joku hyvä biisi seuraavaksi. Se, kuinka välillä koko porukka osaa koreografian ja kaikki lähtee mukaan, tai kun tulee joku obskuurimpi biisi ja vain yksi rohkea menee keskelle ja muut kannustavat. Näitä on myös Hypeconissa tullut seurattua, ja on mielestäni tervetullut “uusi” ohjelma. Aikanaan itsekin opettelin tanssikoreografioita, mutta motivaatio lopahti, kun niitä vain omaksi ilokseen opetteli. Mutta yksi tavoite voisikin olla, että voisi itse osallistua tuollaiseen Random Play Danceen, kun muuten minusta ei ole esiintyjäksi.

Tällaiset näkymät lavalle, vaikka olin suht edessä.

Kun lopulta sain itseni revittyä irti RPD:sta, niin luvassa oli lisää tanssia, nimittäin NKC-karsinta- ja Kotae Pop -tanssikilpailut. Yksilötanssijoita ei ole tullut paljonkaan nähtyä, ja alkuun tuntui, ettei se oikein vetänyt vertoja sille RPD:n TikTok-huumeelle. Mutta tanssijat olivatkin niin hyviä ja karismaattisia, että ottivat lavan haltuun yksinkin. Samoin NKC-karsinnan tanssiryhmät. Ehdin katsoa juuri kaikki kilpailuesitykset ennen seuraavaan ohjelmaan rientämistä. 

Kunniavieraana oli etäyhteydellä Chika, jonka Suomi-friikin päiväkirjat olin juuri kesällä Desuconista ostanut. Totta kai suomalaisia kiinnostaa, mitä muut meistä ajattelevat, ja varsinkin japanilaisen Suomi-fanin näkökulma. Haastattelussa ei hirveästi tullut minulle uutta tietoa, kun aika samoja juttuja käsiteltiin kuin mitä jo sarjakuvista oli tullut ilmi. Yksi asia, josta olisin halunnut tietää, oli juuri mangakan “ura”; Chika kun on työskennellyt kokkina eikä japanissakaan ollut ammattimainen mangaka, niin miten hän on oikein päätynyt piirtämään? Onko mangapiirtäminen kaikilla japanilaisilla veressä, niin että se ei ole kun ottaa vaan kynän käteen ja alkaa piirtämään? Joka tapauksessa, Chika oli aika ihanan spesifi kunniavieras, sopi oikein hyvin suomalaiseen animetapahtumaan, vaikka ei varmaan vielä ole kaikille animeharrastajille tuttu.

Chikan ohjelma loppui puoli tuntia etuajassa, joten ehdin käydä vilkaisemassa AMV-kisaa. Ihan totta puhuen, parempi etten sano mitään siitä ensimmäisestä puolesta tunnista, niin ei tule kellekään paha mieli :D

Ei siis harmittanut, että piti poistua ajoissa ja mennä kuuntelemaan Antti Valkamaa, joka puhui mangan suomentamisesta. Aika paljon keskityttiin One Pieceen, ja olisi saanut olla Chikan sijaan Antilla se puolentoista tunnin slotti! Tuntui, että vasta päästiin vauhtiin, ja oltaisiin voitu käsitellä vaikka kaikki suomennetut mangat, eiköhän sieltä olisi tullut vaikka mitä mielenkiintoisia tarinoita mangakustantamisesta. En nyt ala sen enempää referoimaan, mutta sanonpahan vaan, että on vähän sellainen fiilis, että Antti Valkaman harteilla on ollut ja on yhä koko suomenkielinen mangakustantaminen. Toki niitä muitakin yrittäjiä on ollut (Egmont, Pauna Media Group ja Ivrea), mutta mistään ei ole tullut niin ikonista kuin Sangatsu mangasta. Ei voi kuin kiittää kaikesta tähänastisesta työstä ja toivoa, että työ jatkuu samaan tapaan myös jatkossa! Ostakaa ihmiset suomenkielistä mangaa, nykyään Suomessa on tosi vähän asioita joista voi olla iloinen ja ylpeä, ja se että mangaa löytyy lähikaupasta on yksi niistä. (Ja kun tuli taas sellainen fiilis että vitsi, pitäisi itsekin tehdä enemmän asioita suomimangan eteen, niin muistui, että Parasytestä en ole vielä kirjoittanut. Jospa sen saisin tehtyä ennen seuraavan osan ilmestymistä, nyt kun sarja on puolessa välissä.)

Yhteenvetona Kotae Expo oli laadukas tapahtuma, josta jäi hyvät fiilikset. Kunniavieraiden haastattelijat olivat vanhoja tuttuja aiemmista coneista ja hoitivat hommansa hyvin, vaikka välillä Chikan tulkkaus huolestutti, että jäikö sieltä asioita sanomatta tai menikö tulkkaus väärin, mutta enpä osaa niin hyvin japania että osaisin varmaksi sanoa. Livetulkkaus nyt on aina haastavaa. Kaikki conin ns. palvelut toimivat, mitään omituisuuksia ei ollut. Ainut miinus oli tapahtumapaikka, joka nyt on mitä on. Voihan sitä messuhallia yrittää vähän koristella tai jotain, mutta kolkko se on anyway. 

Ajankohta oli itselleni vähän sellainen, että “ai niin onks joku coni, nythän on marraskuu”. Kiva, että ei ollut kesällä, kun silloin on jo muutenkin niin paljon kaikkea, mutta toisaalta myöhäinen marraskuu on jo talviuniaika. Ehkä hieman aiempi syksy tai sitten kevät voisi olla parempi, mutta toisaalta Tampere kuplii maaliskuussa ja Tracon syyskuussa rajaa jo aika hyvin Tampereen tapahtumakalenteria. Ehkä tämä on vain omaa “marraskuussa kirjoitetaan romaaneja eikä coniteta”-ajatusharhaani. 

Conilootti.

Toivotan joka tapauksessa Kotaelle hyvää jatkoa ja ylipäänsä toivon, että jatkoa tulee! Oma mielenkiintoni uutta tapahtumaa kohtaan on nyt tyydytetty ja seuraavien vuosien käynnit tulevat riippumaan täysin siitä, saadaanko mukaan jotain kiinnostavia kunniavieraita. Tänä vuonna tuli käytyä niin monessa conissa, että ensi vuonna on pakko jostain karsia, muuten tulee ähky. Siispä kunniavieraat tulevat olemaan se ratkaiseva tekijä – ainoastaan Hypecon on niin lähellä (+ ilmainen + ilmainen pysäköinti), että sinne menen joka tapauksessa. 

Omaa conikävijyyttä on tullut myös pohdittua, että kun nyt olen aikuinen (okei, ollut aika kauan jo) ja seuraava sukupolvi alkaa ottaa omaa tilaansa, niin ehkä olisi järkevää siirtyä järjestäjäpuolelle. Hypecon voisi olla siihen hyvä ensiaskel, katsotaan, saanko aikaiseksi. Sen ensi vuoden teema “nostalgia ja retro” sopisi ainakin tälle dinosaurukselle, jos saisi vaikka tehtyä ohjelmaa tai jotain.