Animevuoden loppumetrit - katsaus syyskauteen

Syyskauden animet taitavat olla aika lailla julkistettu, ja kausi starttaakin jo viikon parin päästä. Siispä olisi hyvä aika kirjoitella siitä.

Vaikuttaa siltä, että tämä vuosi on/tulee olemaan erittäin korkeatasoinen. Talvikausi nyt oli vähän siinä ja siinä, omalta osalta ainoat mainittavat sarjat olivat Danshiko ja Nisemonogatari. Sen sijaan kevät- ja syyskausi on täyttä tykitystä, eikä kesäkään mikään huono ollut, vaikken sieltä kovin montaa sarjaa katsonutkaan. Kevätkaudella olisi ollut vielä paljon enemmänkin katsottavia animeita kuin ne n. 6 joita itse katsoin. Syyskausi näyttäisi olevan ihan yhtä kovaa tasoa kuin kevätkin, ellei jopa vielä parempi. Omalla listalla on tällä hetkellä 5-9 sarjaa, joista osan katsominen on vielä vähän pohdinnan alla. Tosin mitään sellaista sarjaa, josta minulla olisi suuret odotukset tai jota hypettäisin etukäteen ei ole.

Arcana Famiglia 11

Jes, enää yksi jakso Arcana Famigliaa jäljellä! Wohoo!

Se näkyi onneksi myös toiseksi viimeisen jakson laadussa. Tunnetusti rahaa yleensä yritetään säästellä viimeisiin jaksoihin ja niin varmasti on tehty tässäkin sarjassa. Yleinen taso ei oikeastaan tässä jaksossa pahemmin parantunut, mutta yksittäisiä nättejä kohtauksia tai freimejä löytyi niin paljon, ettei ne kaikki edes mahdu tähän merkintään! Kerrankin näin päin. Felicitan hukkumiskohta oli varmasti kaikista nätein animaatioltaan, tosin se hyvä laatu taas pisti silmään – tietokoneanimaatiota ilmeisesti. Ihme kyllä tässä sarjassa se ei ole ollut niin järkyttävän näköistä kuin joissakin muissa, sitä on käytetty säästellen ja vain tarkkaan valituissa kohdissa.

Arcana Famiglia 10

Olin juuri sanomassa, että Arcana Famiglian kymmenes jakso näytti jo ihan animaatiolta eikä joltain säälittävältä räpistelyltä, kun satuin pysäyttämään jakson yllä olevaan kohtaan. Ei se nyt oikeasti voi koskaan hyvältä näyttää, mutta sanotaanko että oli tässä jaksossa sentään vähän yritystä. Toisaalta mitään kauhean kauniita tai toiminnallisia kohtauksia ei ollutkaan, lukuun ottamatta ehkä sitä Felicitan pelastusjuttua.

At Laz Meridian - Ritareita, satuja ja rakkautta

At Laz Meridian ei varmaan ollut tuttu nimike oikein kenellekään, kun sen julkaisemisesta Suomessa tiedotettiin. Siitäkin huolimatta jo pelkän kansikuvan perusteella jaksoin mielessäni hypettää mangaa vaikken tiennyt siitä mitään. Kansikuva kun on niin nätti, eikä fantasiashoujokaan ihan täysin luontaantyöntävältä kuulosta.

Manaa kammottaa, kun hänen vanha kiusaajansa Chihiro muuttaa 10 vuoden eron jälkeen takaisin naapuriin. Hän saa kuitenkin Chihirolta lahjaksi sormuksen, ja poika näyttää muutenkin muuttuneen. Sormus onkin taikasormus, jonka avulla Mana tupsahtaa toiseen maailmaan, Avaloniin, jonne hänet on kutsunut ritari Lancelot. Lancelot etsii keinoa päästä takaisin omaan maailmaansa, josta on paennut tunteidensa takia. Mana lupaa totta kai auttaa yksinäistä ritaria.

Onneksi sarja myös lunasti odotukseni. Pelkkä nätti kansikuva ei tietenkään kerro kaikkea, mutta väitän, että sisältö oli vielä nätimpää. Varsinkin tuo ensimmäisen sivun värikuva, jonka Sangatsu manga oli värillisenä onnistunut säilyttämään, on aivan ihana. Satoru Yuigan kynänjälki on tasaista, selkeää ja omaperäistä. Hahmot ovat tunnistettavia ja nättejä. Toisaalta kahden eri maailman kaksoset ovat toistensa näköisiä, mutta niissä on kuitenkin eroavaisuuksia, joista ne tunnistavat toisistaan (kuten Chihiro, Arthur ja Raven).

Arcana Famiglia 9

 Nyt Jolly. Käännä vielä sitä veistä haavassa.

Ilmeisesti sarja pystyy sentään nauramaan itselleen. Tuntuu kyllä siltä, että olisin mieluummin siinä joukossa, joka ei tuota ensi jakson previewissä esitettyä kysymystä näe. 

Arcana Famiglia 8

Suurin osa Arcana Famiglian 8. jaksosta meni aika wtf-meiningillä. En oikein osaa päättää, oliko se hyvä vai huono asia: toisaalta on hyvä, että sarjaan tuli herkullisia mysteereitä lisää, toisaalta se taas tuntui menevän vain sekavaksi. Eikä sarjalla todellakaan ole tarpeeksi aikaa saada kaikkia langanpätkiä solmittua yhteen. Ehkä nyt tässä jaksossa alkoi kaikki hahmot olla suurin piirtein tuttuja (Pace on ainut jonka hahmo tuntuu kovin littanalta, mutta voi johtua siitäkin, etten vain pidä hahmosta), mutta edelleen melkein jokaisella hahmolla on joku salaisuus, mikä pitäisi selvittää.

Arcana Famiglia 7

Nättejä... öö... ilotulitusrohtoja!

Arcana Famiglian kanssa kävi samalla tavalla kuin Tsuritamankin. Puolenvälin jälkeen ei sarjasta olekaan enää niin helppo kirjoittaa. Totta puhuen kirjoitin melkein innokkaammin AF:sta kuin Tsuritamasta aina tähän asti. Nyt seitsemättä jaksoa ajatellessa pää lyö tyhjää, vaikka sinällään jakso oli aika samaa tasoa kuin edellisetkin ellei jopa parempi, kun nyt saatiin enemmän ihanaa Debitoa ja Lucaa.

Arcana Famiglia 6

Olen pieni Felicuta ja masto kaatuu kohta päälleni.

Kuudes jakso näytti jotenkin erilaiselta kuin aikaisemmat. Toisaalta se oli joiltain osilta erittäin huonosti animoitu ja siinä oli käytetty hyvin epätoivoisennäköisiä säästökikkoja kuten vauhtiviivoja, mutta välillä siinä oli ihan jännänkin näköisiä ratkaisuja. Jaksossa oli ylipäänsä aika paljon liikettä, joten säästölinja oli ihan ymmärrettävä.  Ainakin luulen nähneeni ensimmäistä kertaa käytettävän 3D-animaatiota, joka toki pisti silmään mutta loi oikeaan kohtaan sen kolmiulotteisen vaikutelman laivaa kuvattaessa ylhäältä päin. Muutamia rohkeita kuvakulmia oli käytetty, ja muutenkin tuntui, kuin siellä olisi ollut joku ihan eri ihminen päättämässä asioista tässä jaksossa.