Luukku 6: Nuuskamuikkunen

Itsenäisyyspäivän kunniaksi täytyy tietysti ottaa suomalainen hahmo! Muumeja ja Nuuskamuikkusta tuskin tarvitsee esitellä kenellekään. Itsekin katsoin jo pienenä Muumeja, ja varsinkin ne muutamat kasetille nauhoitetut jaksot ovat jääneet mieleeni niin hyvin, että tässä vuosi-pari sitten uudelleenkatselun aikaan huomasin osaavani niiden jaksojen repliikit ulkoa. Silloin pienenä tykkäsin tietysti kaikista hahmoista, ja Pikku Myy ihastutti pippurisella asenteellaan – ja ihastuttaa toki edelleen. Pidän silti Nuuskamuikkusta kaikista rakkaimpana hahmona.

 

Luukku 5: L

Death Note oli jossain vaiheessa pitkänkin aikaa yksi lempianimangasarjoistani. Sen monimutkainen juoni räjäytti yläasteikäiset aivoni. Juonen ja teemojen lisäksi Death Notessa miellytti tietysti myös hahmot.

Sarjan alussa lempihahmoni oli L. Tämäkin hahmo on nero, jonka älyä ihailin. Lisäksi hän on todella kummallinen hahmo istumistavoiltaan ja ulkonäöltään.

Luukku 4: Haruhi Fujioka

Ouran High School Host Club oli toinen shoujosarja, johon tutustuin. Vaikka kyseessä onkin käänteishaaremi, on sen pojista vaikea valita suosikkia. Se johtuu ennemminkin siitä, että he kaikki ovat niin ihania kuin siitä, ettei kukaan miellyttäisi. Ouran on muutenkin sarja, jonka kaikista hahmoista pidän. Myös sivuhahmot Kasanoda ja Nekozawa iskevät, mutta ovat harmillisesti vain sivuhahmoja.

Luukku 3: Roronoa Zoro

Kolmas animeharrastuksen alkuaikojen ”ihastus” oli Roronoa Zoro One Piecesta. One Pieceen tutustuin yllättäen mangan ja kirjaston kautta, tosin se yksinäinen ykköspokkari jäikin ainoaksi lukemakseni. Tähän päivään mennessä olen ehtinyt katsoa vähän reilu kolmesataa jaksoa, mutta varsinkin alkuaikoina jaksoja tuli ahmittua hirveällä vauhdilla.

Luukku 2: Shikamaru Nara

Fullmetal Alchemistin jälkeen seuraavia katsomiani animesarjoja oli Naruto. Hävettää myöntää, että aloin katsoa sitä Sasuken takia. Satuin näkemään Youtubessa jonkun Naruto-AMV:n, jossa vilahti Sasuke ja ajattelin, että siinäpä coolin näköinen poika. Päädyin tsekkailemaan sarjasta muitakin tietoja ja lopulta sitten ensimmäistä jaksoa. Sasuke ei lopulta ollutkaan niin kiinnostava kuin luulin vaan unohtui varsin äkkiä. Sen sijaan aion paljastaa, kuinka nimimerkkini sai alkunsa.

Luukku 1: Roy Mustang

Päätin tänä vuonna matkia muita animebloggaajia ja tehdä itsekin joulukalenterin. Kun aloin miettiä joulukalenteriaiheita, ensimmäiset vaatimukset olivat a) helppous ja b) helppolukuisuus. Aina, kun joulukuu alkaa ja kalentereita putkahtelee joka puolelta, ajattelen että jes, ihanaa, kaikki kirjoittavat kivoista aiheista ja tässäpä on mukavaa tekemistä koko kuukaudeksi. Menee viisi päivää, enkä enää edes avaa kalenteripostauksia niiden runsauden vuoksi. Siispä haluan itse kirjoittaa lyhyitä ja helppo- sekä nopealukuisia postauksia.

Aihevaihtoehtoja oli kolme: lempihahmot, lempisarjat sekä lempiopeningit. Lempihahmot voitti lopulta äänestyksen, johon sai ottaa osaa syyskuun ajan.

Käsittelen tässä osittain sellaisia hahmoja, jotka ovat joskus jotenkin sykähdyttäneet (vaikka eivät välttämättä enää yhtä paljon). Osittain mainitsen myös sellaisia hahmoja, joihin ei välttämättä ole syntynyt niin suurta tunnesidettä, mutta jotka ovat subjektiivisesti katsottuna todella hyvin rakennettuja. Joissakin luukuissa saattaa lymyillä useampikin hahmo samasta sarjasta. Hahmot eivät ole paremmuusjärjestyksessä, ennemminkin tutustumisjärjestyksessä.

CosplayGaala

Ensimmäinen fiilis CosplayGaalasta oli se, että se oli hyvin erilainen tapahtuma kuin DesuTalks. Fiilis tuli jo paljon ennen itse tapahtumapaikalle saapumista junassa, jossa näkyi jo parikin cossaajaa. Toisaalta taas Twitter tuntui olevan todella hiljainen, joka johtui siitä, ettei oikein kukaan seuraamistani ihmisistä ollut edes menossa tapahtumaan. Siinä missä Talks oli siis lauta-anonyymien meemihuutelutapahtuma, oli CosplayGaala ernujen hengailutapahtuma. Molemmissa on puolensa, ja vaikka Talks on se minulle rakkaampi tapahtuma, täytyy myöntää, että CosplayGaala tarjosi paremmin viihdettä.

DesuPalks

Olen ollut tähän mennessä jokaisessa järjestetyssä DesuTalksissa, ja ne ovat aina menneet aika samalla tavalla. Majoituspaikka on ollut aika lailla sama, Keravan asemalta on joka kerta lähdetty, suht samat ihmisetkin ovat olleet paikalla ja ohjelma on ollut joka kerralla yhtä rautaista. Haittapuolena on se, että joka kerralla on tapahtumaan liittynyt jonkinlaista henkilökohtaista draamaa, joka on vähän laskenut tunnelmaa, mutta hirvittävän kurjasta mielialasta huolimatta tapahtuma on aina jäänyt mieleen positiivisena.

Viime vuonna Talks-aamuni oli varsin kaoottinen ja kuvittelin olevani jo tuhoon tuomittu. Tällä kertaa ennakkotunnelmat olivat vähän paremmat, mitä nyt vähän jännitti tuon Animuni-videoprojektin suhteen. Olin sopinut erään B2 ry:n ihmisen kanssa että lainaisin heiltä äänityslaitetta, ja vähän jännitti löytyisikö kyseistä ihmistä. Myös itse kuvaaminen jännitti, lähinnä se että joutuu puhumaan ihmisten kanssa kuin se, ettei kukaan tulisi kuvattavaksi.