Sarjan alussa lempihahmoni oli L. Tämäkin hahmo on nero, jonka älyä ihailin. Lisäksi hän on todella kummallinen hahmo istumistavoiltaan ja ulkonäöltään.
Erinäisten tapahtumien jälkeen kuvioihin astui Near ja Mello, joiden olemassaolon sulattamiseen meni hetki, mutta lopulta hekin onnistuivat sulattamaan sydämeni. Myös ultimaattinen sivuhahmo Matt, jonka tykkäämistä monet parjaavat hänen vähäisen mukanaolon takia, oli omasta mielestäni todella kiva hahmo. Jos ei muuten, niin designiltaan.
Nykyään Death Notea tosin lukisi mieluummin juonen kuin hahmojen takia. Varsinkin sarjan naishahmot ovat heikkoja, eikä ne miehetkään lopulta mitään maailmaamullistavia ole. Lightin ja L:n keskinäinen vääntö toki on edelleen yksi sarjan parhaita kohtia.
.jpg) |
| Tämäkin kuva minulla oli pitkän aikaa avatarina mesessä ja muualla. |
Kas! Lueskelin tossa juuri eilen aamuyöstä muutamat ekat voluumit Death notea ja on ne alkuhetkien väännöt kyl ihan sairaan kuumottavaa kamaa. Hirveitä tekstiseiniä ne kyllä on, en edes muistanutkaan, mutta jokanen käänne on sellanen DOKI DOKI ettei mitään järkee. L on jokasen itseään kunnioittavan uushomon lempihahmo kyl. Siitä on sit hyvä jatkaa.
VastaaPoistaJoo, muistan kun sitä mangaa lukiessa siihen meni aina kaks kertaa enemmän aikaa kun kaikkien muiden. Jännä se kyllä on.
PoistaL on vähän sellainen vähän liian fiksu omaksi parhaakseen ja toimiakseen normaalisti yhteiskunnassa. Se on tuotu hemmon eksentrisyydellä IMHO aivan loistavasti esiin. Pienellä twistillä L voisi hyvinkin olla se, joka sekoaa, mutta toistaiseksi pysyy vielä kasassa.
VastaaPoista