Luukku 7: Yuki Nagato

Katsoin Haruhi Suzumiyan melankolian jo monia vuosia sitten, joskus ennen sen toisen kauden tuloa. Silloin en ihan ymmärtänyt sarjan lumoa, sitä, miksi ihmiset niin kovasti pitivät siitä. En tainnut ymmärtää sarjaa itseäänkään ihan täydellisesti vielä silloin, monet selittelyosiot menivät kokonaan ohi.

Pari vuotta sitten katsoin sarjan uudestaan ja samaan syssyyn vielä toisen kauden ja leffankin. Silloin ymmärsin, mikä sarjassa oli niin hienoa. Tai ei ehkä niinkään. Enemmin löysin siitä jotain sellaista, mistä itse pidän, ja se on sarjan maailma ja ”juoni”. Monilla muilla sarjassa tuntuu olevan pääasiana hahmopalvonta, minkä kyllä ymmärrän myös, mutta itse olen eniten kiinnostunut kaikesta siitä, mitä sarjassa oikeasti tapahtuu. Tekisi mieli joskus lukea ranobetkin. Olisihan se kiva saada anime lopuistakin tarinakaarista, mutta en tiedä mikä on KyoAnin kanta tähän.

Ei sillä, kyllähän sarjassa on todella hyvät hahmot. Varsinkin Kyon, Koizumi ja Yuki miellyttävät. Näistä kuitenkin pidän eniten Yuki Nagatosta. Hänen hiljainen ja vähän jäinen olemuksensa toimii hyvin kontrastina Haruhin kaoottiseen rellestykseen. Endless Eight ja Disappearence syvensivät hahmoa entisestään. Yuki on myös yksi niistä harvoista hahmoista, joita olen joskus suunnitellut cossaavani. Jonkinasteista pientä samaistumista siis ilmeisesti tunnen.