Jacob de Zoetin tuhat syksyä

Rikon vähän blogini kaavaa, ja kirjoitan vaihteeksi kirjasta. Olen jonkun verran lukenut japanilaista kirjallisuutta (vähän Murakamia, Osamu Dazain Ei enää ihmisen, Natsume Soosekin Kokoron ja Sayaka Muratan Lähikaupan naisen, kaikki suomeksi käännettynä). Jacob de Zoetin tuhat syksyä ei ole japanilaisen kirjoittama, vaan brittiläisen David Mitchellin, joka on asunut useita vuosia Japanissa. 

Jacob de Zoetin tuhat syksyä on historiallinen romaani, joka kertoo hollantilaisesta kauppasatamasta Dejimasta Nagasakissa 1700-luvun lopulla. Historiallisena romaanina se kertoo periaatteessa ihan oikeista tapahtumista ja on sinällään aikansa kuvaus, mutta toisaalta se on kuitenkin fiktiota, hahmot ovat kuvitteellisia (vaikka pari namedroppia oikeisiin ihmisiin onkin) ja kirjassa on jopa yksi yliluonnollinen elementti. Kirjan lopussa on infopaketti historiallisen romaanin oikuista ja siitä, mitkä tapahtumat ovat oikeita.

Kirja on jaettu kolmeen osaan, ja osien vaihtuessa myös juonen luonne vaihtuu. David Mitchelliä aiemmin lukeneille tulee varmasti mieleen Pilvikartasto, josta on tehty myös elokuva. Kirjassa kerrotaan tarina hollantilaisen ja japanilaisen miehen ihastuksesta japanilaiseen naiseen, jota kumpikaan ei voi saada. Tilanne on mahdoton japanilaisen yhteiskunnan rajoitusten takia. Hollantilaisia ei edes päästetä Japanin maaperälle, vaan heidät on eristetty omalle saarelleen. Kristinuskon harjoittaminen on ehdottomasti kielletty. Hollantilainen kulttuuri kuitenkin kiinnostaa japanilaisia, varsinkin lääketiede. Kirjan loppuosassa soppaan heitetään vielä vähän englantilaisia, jotka eivät japanilaisten ja hollantilaisten järjestelyä sekä japanilaisten perinteitä ymmärrä. 

Kirja sisältää (aikuisten romaanille) harvinaisesti myös muutamia kuvituksia.

Kirjassa on loistava hahmokaarti, ja jollain tavalla hahmoista tulee mieleen, että ne voisivat olla animesta. Varsinkin Jacob de Zoet on perinteinen animepäähenkilö, seiki no mikata eli oikeuden puolustaja. Hän ei lähde mihinkään hämärähommiin mukaan, vaikka joutuisi itse puhtoisuudestaan kärsimään. Hän on kaikin puolin tunnollinen ihminen, neuvokas ja nopea oppimaan, ja hän voittaakin kaikki vaikeudet kielitaidollaan tai sitkeydellään. Jacob on animepäähenkilöiden arkkityyppiä kunnollisuudellaan ja periksiantamattomuudellaan, ja sivuhahmotkin sopisivat hyvin anime-sidekickeiksi. Juonesta tosin tulee animen sijaan enemmän mieleen Chan-wook Parkin elokuva The Handmaiden käänteidensä myötä. 

Suosittelen kirjaa lämpimästi. Sen pituuden ei kannata antaa häiritä, sillä kirja kyllä imaisee nopeasti mukaansa. Suosittelen lukemaan kirjan mahdollisuuksien mukaan alkuperäiskielellä eli englanniksi (The Thousand Autumns of Jacob de Zoet), sillä suomennos on ajoittain hieman tönkköä luettavaa.