sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Shievanimen vuosi 2012

Vaikka tämä blogi onkin perustettu jo vuonna 2010, voisin sanoa aloittaneeni animebloggaamisen kunnolla vasta tänä vuonna. Tätä kertoo myös postausten määrä: 2010 kirjoitin 5 merkintää, 2011 vain 3 ja nyt 2012 peräti 73 ennen tätä merkintää. Alkuaikoina blogi ei oikein ottanut tuulta alleen lähinnä ehkä siksi, että olin todella epävarma itsestäni ja omasta kirjoittamisestani. Blogausten julkaiseminen jännitti liikaa ja minusta tuntui, että olin kaikkiin muihin suomalaisiin animebloggaajiin verrattuna avuttoman huono kirjoittaja.

Kuvituksena screenshotteja, joita ei tullut käytettyä aiemmissa merkinnöissä. Liittyvät tai eivät liity tekstiin.

Tämän vuoden alussa kaikki kuitenkin muuttui. Jostain, en tiedä mistä, löysin varmuuden kirjoittaa. Yksi pieni sysääjä oli Ani.mun ylläpitäjä Jakoavain, joka kyseli postausten perään Frostbitessa tammikuussa. Ajattelin, että pakko se olisi kai jotain joskus kirjoittaa. Seuraavaksi huomasin, että blogini oli muuttumassa Desucon-blogiksi, kaikki merkintäni kun olivat joko conraportteja tai jotain muuta aiheeseen liittyvää. Päätin, ettei tämä voi jatkua näin.


Jaksobloggaaminen auttoi pääsemään vauhtiin. Pakotin itseni joka viikko kirjoittamaan jotain Tsuritamasta. Sain madallettua kynnyksen kirjoittaa niin alas, etten enää edes ajatellut koko asiaa. Tsuritaman lisäksi sain kirjoitettua muitakin kelvollisia postauksia.

No, okei, tätä kuvaa taisin käyttää aiemmin. Mutta kun se on vain niin nätin värinen.
Syyt, miksi ylipäänsä pidän animeblogia, ovat aika yksinkertaiset. Ensinnäkin se, että minun on pakko avautua animesta silloin tällöin. Ennen tämän perustamista (ja välillä sen jälkeenkin) olen tehnyt sen toiseen, vapaamuotoisempaan blogiini. Animesta kirjoittaminen oli siis tuttua hommaa jo ennestään - en vain ollut tehnyt sitä niin muodollisesti. Toinen syy on se, että haluan kehittyä kirjoittajana. Vaikka fiktion kirjoittaminen onkin lähempänä sydäntä, myös asiakirjoittamisen osaamisesta olisi hyötyä sekä iloa. Nämä kaksi asiaa ajavat minut kirjoittamaan tätä blogia. Tietysti lukijoitakin tulee vähän mietittyä, mutta on sen kirjoittamisen silti lähdettävä itsestä.

Liian söpö Debito.
Tänä vuonna tuli tosiaan jaksoblogattua Tsuritamaa ja Arcana Famigliaa. Ne olivat sekä uuvuttavia että mukavia kokemuksia, ja jos vain jatkossa löydän jaksoblogattavia sarjoja, ei tämä jää tähän. Kirjoitin sen lisäksi jokaisen kauden sarjoista sekä ennakkofiilikset, alkukatsauksen että lopputuleman. Alkuvuodesta pyöri myös juttusarja Vastarannan kiiski, joka ei periaatteessa päässyt ihan loppuunsa asti. Voi olla, että se jatkuu vielä joku kaunis päivä. Vaihdoin ulkoasuakin jossain vaiheessa vuotta ja olen tähän todella tyytyväinen, ainakin edelliseen verrattuna. Marraskuussa vietin hiljaiseloa NaNoWriMon takia, mutta joulukuussa otin sen takaisin pitämällä joulukalenteria. En ollut kirjoittanut merkintöjä kovinkaan montaa etukäteen, joten lähes aina tuli kirjoitettua päivittäin.

Rikkaa haluatte kuitenkin.
Joulukalenteri onnistui mielestäni ihan hyvin. Välillä tuntui, että tulipas nyt taas lyhyt ja huono merkintä, mutta sitten muistutin itseäni kalenterini periaatteista. Tarkoituksena kun oli nimenomaan tehdä lyhyitä, helppo- ja nopealukuisia postauksia. Kalenteri oli hyvin henkilökohtainen, keskittyi vain omiin subjektiivisiin näkemyksiini. Se myös valotti minulle joitain puolia itsestäni: en ollut aiemmin tajunnut, kuinka paljon pidän kaikista viisaista hahmoista ja kuinka palvon neroutta. Minusta oli mukavaa kirjoittaa välillä itsestäni ja muutamia paljastuksiakin tuli tehtyä. Ehkä kalenteri tutustutti lukijoita enemmän juuri minuun itseeni, ja tuntui, että senkin lisäksi muut saivat siitä jotain irti bongaillessaan omia lempihahmojaan kalenteristani. Kalenteri tuottikin yllättävän paljon kommentteja - näin suomalaisten animeblogien mittapuulla. Niitä oli ihan mukava pitkästä aikaa saada, vaikka ne eivät mikään blogin pitämisen itseisarvo olekaan. Ne ovat kuitenkin ainoat kiitokset, jotka tästä saa.


Animevuotena 2012 oli vähän aiempia vaisumpi. Animeharrastus kulminoitui blogin pitämiseen ja sarjojen seuraamiseen viikoittain. Vanhempia sarjoja en saanut katsottua melkein ollenkaan. Muutenkin animeharrastus on vähän väistynyt sivuun kaiken muun tieltä. Voisi sanoa vaikka, että olen alkanut tasapainotella länsimaalaisen ja japanilaisen viihteen välillä paremmin kuin muutaman edellisen vuoden aikana. Tutustuin animeen vuonna 2006 ja vuoden 2007 jälkeen se on ollut lempiviihdemuotoni. Pitkän aikaa pääni oli täynnä japania, telkkarin katsominen väheni, samoin kuin ennen niin rakas lukuharrastus. Nyt olen taas päässyt takaisin jonkinlaiseen balanssiin: Japani ei ole enää se vallitseva viihteentuottaja, vaan animea tulee kuluttua suunnilleen yhtä paljon kuin muutakin visuaalista viihdettä. En ole tästä ollenkaan huolissani, vaan minusta on vain hyvä, että repertuaarini on laajentunut enkä ole kapeakatseisesti vain japaniviihteen kuluttaja. Enkä ole huolissani siitäkään, että "kasvaisin yli" animesta: vaikka tälläkään hetkellä animen katsominen ei kauheasti huvittaisi vaan haluaisin vain katsoa Doctor Whota/Supernaturalia/Sherlockia, tiedän, että joku päivä anime innostaa taas täysillä ja on pakko nähdä kaikki sarjat.


Edelliseen liittyen: valitettavasti syksykauden animeraportit luultavasti myöhästyvät, koska olen niistä auttamattomasti jäljessä. En ole lokakuun jälkeen katsonut jaksoakaan mitään niistä. Tähän on syynä sekä NaNoWriMo että Netflix. Voisin kuitenkin uudenvuodenlupauksena luvata, että katson sarjat mahdollisimman äkkiä loppuun. Sitä ennen saatan ehtiä tehdä jonkunlaista talvikausikatsausta.

Lupaan saada vielä joku päivä tämänkin sarjan katsottua!
Kaikesta huolimatta tai juuri siksi: Hyvää uuttavuotta ja nähdään taas vuonna 2013!

Ps. Viimeisimmässä JapanPopin numerossa (muistaakseni 8/2012) oli linkkivinkkinä Shievanime! Ostakaa ja lukekaa, kuulostin mielestäni jopa järkevämmältä kuin luulin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti