Vinland Saga - soturista Jeesukseksi

Pitkällisen kärsimyksen jälkeen saimme vihdoin mieheni kanssa Vinland Sagan kakkoskauden katsottua. Sanoin läpällä, että "käynpä katsomassa MyAnimeLististä sen arvosanan, mistä vetoa sillä on joku kasi kuitenkin" ja kyllä. 8.81 tällä hetkellä, siis melkein 9. Ensimmäisen, oikeasti hyvän kauden arvosana on "vain" 8.75. Toisaalta ykköspaikkaa pitkään pitäneen (Frieren meni juuri ohi) Fullmetal Alchemist: Brotherhoodin arvosana 9.09 on myös asia, jota en pysty käsittämään, sillä mangan parhaudesta huolimatta Brotherhood on omasta mielestäni niin huono adaptaatio, etten ole sitä kahdellakaan yrityskerralla katsottua kuin tusinan jakson verran. Tässäkin tapauksessa veikkaan, että ongelmat ovat ainakin osittain animen, eivät mangan puolella.

Internetin kommentteja lukiessa arvosanasta huolimatta kausi näyttää jakavan mielipiteitä. Kauden puolustajien argumentti näyttää olevan se, että jos ei pitänyt kaudesta, on vain alkukantainen luolaihminen joka haluaa nähdä väkivaltaa eikä ymmärrä Syvällistä Hahmonkehitystä. Väkivallan puute ei kuitenkaan ole se kauden huonouden juurisyy. Suurin ja oikeastaan lähes ainut ongelma on rytmitys. Kakkoskauden olisi hyvin voinut tiivistää puoleen, 13 jaksoa 25 sijaan olisi riittänyt hyvin ja saanut sellaisen tunteen aikaan, että kaudella oikeasti tapahtuikin jotain. Nyt jokaista jaksoa venytettiin tarpeettomasti, ja suunnilleen jokaisen jakson jälkeen sai todeta, että "eipä tässä tapahtunut oikeastaan mitään".

Tämä on niin naurettava kuva etten jaksa uskoa että se on virallinen.

"Maajussi-arc" on varmasti ollut myös mangaa lukeneille pieni shokki. Ensimmäisen kauden taistelupainotteisen, jopa verisen meiningin jälkeen Thorfinnin ja Einarin savotta on todella suuri muutos sarjan luonteeseen. Siitä olisi kuitenkin voinut saada ihan vetävän kauden osaavalla ohjauksella. Kyllähän siinä lopulta asioita tapahtui, varsinkin siellä hahmokehityksen puolella. Tarina on oikeastaan aika uniikki, sillä enemmän perinteisen shounen-sarjan tyyppisenä alkanut sarja kehittyykin syvällisiä miettiväksi seinensarjaksi. Siinä missä shounensarjoissa yritetään kehittyä maailman parhaaksi jossain, Thorfinn kehittyykin Jeesukseksi - henkisesti ja fyysisesti. 

Sinällään arvostan tarinan erityisyyttä, ja maajussi-arcista tulee sellainen olo, että tämä tarina on elämänmittainen ja -makuinen, sillä eihän ihmiselämä yleensä ole pelkkää taistelua (paitsi ehkä kiviä ja kantoja vastaan), vaan se heittelee minne sattuu. Välillä pitää vuosikaupalla kyntää maata, että jotain tapahtuu. Siinä missä Thorfinnin lapsuus meni taistelutaitoja opetellessa, teini-ikä meni maanviljelyä opetellessa, ja näiden taitojen avulla hän ehkä saa jotain aikaiseksi elämässään. Vinland Saga on kuitenkin Vinland Saga, eli sen lopullinen päämäärä luulisi olevan Vinlandiin pääseminen tai sen luominen. Kaksi ensimmäistä kautta loivat pohjan sille, että hahmot voivat taidoillaan siinä onnistua. Kauden viimeisessä jaksossa pedataankin jo seuraavaa kautta ja Vinlandin etsintäretkelle lähtöä. 

Tältä tuntui katsoa tätä kautta.

Ohjauksen kannalta jotain perustavanlaatuista vain on pielessä. Orjien elämän kurjuutta alleviivataan sataan kertaan. Joo, tiedetään, että Thorfinn on traumatisoitunut tappamisesta, ei sen kertomiseen tarvitse viittä jaksoa käyttää. Uusien hahmojen esittelykään ei toimi. Heihin ei saa oikein otetta, heidän kuolemansa tai muut vastoinkäymiset eivät jaksa liikuttaa. Siinä missä ensimmäisellä kaudella oli Askeladd ja Thorkell, jotka olivat mielenkiintoisia ja tärkeitä hahmoja, ei tällä kaudella oikein kukaan täytä heidän paikkaansa. "Käärme"-tyyppi sitä vähän yrittää, mutta jää aika yksipuoliseksi. Ehkä yksi syy tähän on päähenkilöiden asema. Thorfinn ja hänen uusi kaverinsa Einar ovat orjia, joiden elämä ei kiinnosta muita tippaakaan. Siksi muut hahmot jäävät heistä, ja siten myös katsojista etäisiksi. Einarin ihastuksenkohdekin jäi niin hyvin mieleen, että kaiken hänen nimensä kiljumisen jälkeenkään en muista sitä. 

Rytmityksen hitaus ei ole sen ainut ongelma. Myös muutamat tärkeät kohtaukset menevät täysin ohi, koska niihin ei joko käytetä tarpeeksi aikaa, tai niitä ei muuten korosteta tarpeeksi. Esimerkiksi Leifin ja Thorfinnin jälleennäkeminen, jota on odotettu sarjan ensimmäisistä jaksoista alkaen, sivuutetaan olankohautuksella. Joo, olihan heillä siellä juuri tilanne päällä, mutta olisi se nyt voitu edes noteerata, että tässä on kulunut aikaa viime näkemästä. Mutta ei, seuraavassa kohtauksessa ollaan kuin kaikki tuntisivat toisensa ja mitään ei olisi vuosien varrella tapahtunut. Myös viimeisten jaksojen audienssi Knuutin kanssa oli jotain antiklimaattisinta ikinä. Thorfinn sanoo, että aikoo juosta, Knuut nauraa, aivoni sanovat sopimuksensa irti, ja seuraava mitä huomaan on, että Knuut seilaa pois. Myös sarjan lopetus olisi ollut paljon sopivampi, jos viimeinen jakso olisi jätetty seuraavalle kaudelle ja lopetettu toiseksi viimeisen jakson fiilistelyihin. Olisi tarvinnut kärsiä 20 minuuttia vähemmän, Thorfinnin siskon väkivaltaisuusvitsit menivät jo sen verran överiksi.

...ja vähän tältäkin.

Sinällään animaatiossa ja muissa ulkoisissa seikoissa ei ole mitään vikaa, mutta ei toisaalta mitään huimaavan hyvääkään. Kaikki on oikeastaan aika tasapaksua. Muutamia ihan kivoja kohtia varsinkin niissä muutamassa taistelussa on animaation puolella, mutta mitään taiteellista tai edes sulavaa ei juurikaan. Puhuvia päitä senkin edestä. Ääninäyttelyssä pisti eniten korvaan se, kuinka loppujaksoissa mukiloitu ja hampaitaan sylkenyt Thorfinn puhui kuitenkin ihan normaalilla äänellä. No, eipä animessa pyritä realistisuuteen.

Realistisuudesta puheen ollen, yksi asia mikä sarjassa hieman häiritsee on se, kuinka japanilainen se on, vaikka kertookin viikingeistä. Toki sen voi antaa anteeksi kun se kerran japanilainen on, ja olihan Vikings-sarjakin vähän turhan jenkkiläinen (vaikka aika hyvin näyttelijäkunta koostuikin pohjoismaisista näyttelijöistä). Tällä kaudella meinasin useampaan otteeseen unohtaa, että sarja tosiaankin kertoo viikingeistä. Kiinnitin huomiota esimerkiksi hahmojen puhetyyliin, joka oli itseään ylemmille henkilöille puhuttaessa sitä kaikista kohteliainta japania. Vaikka tietysti orjien on täytynyt aikanaan puhua kohteliaasti (tai lähinnä olla puhumatta) ylemmilleen, niin olisivatko he kuitenkaan osanneet puhua niin hienoa kieltä? Ehkä Thorfinn on sitä oppinut kunkun kanssa. Kuitenkin se särähti korvaan, kun ei skandinaavisissa kielissä samanlaista rekisteriä ole. Toki voidaan miettiä, tarvitseeko sarjan ollakaan historiallisesti oikeellinen.

Valitsin ihan tarkoituksella näitä maanviljelykuvia, vaikka kyllähän sarjassa vähän muutakin tapahtui. Vähän.

Hieman omaa katselukokemusta häiritsi sekin, ettei meistä kumpikaan muistanut tarkkaan, mitä ensimmäisellä kaudella tapahtui. Katsoimme sen aika nopeasti ilmestymisensä jälkeen 2019, ja viidessä vuodessa oli päässyt kaikenlaista unohtumaan. Sarja olisi hyvinkin voinut näyttää flashbackejä ensimmäiseltä kaudelta silloin kun asiat tulivat puheeksi mutta ei, sen sijaan keskityttiin näyttämään flashbackeja edellisistä jaksoista. Tämä ei tietenkään ollut animaatiostudion vaihdoksen takia mahdollista.

Tavallaan tämän kauden huonous herätti minussa mielenkiinnon mangaan tutustumiseen. Haluaisin nähdä, onko se mangakan vai animeohjaajan syytä. Lisäksi ensimmäisen kauden tapahtumat voisi olla hyvä palauttaa mieleen. Sarja on kuitenkin minulle ollut lähtökohta sille, että olen yhtään viikingeistä kiinnostunut, ja sen myötä katsonut esimerkiksi Vikings-sarjan. Sinälläänhän Vinland Saga on yksi parhaista viikinkejä käsittelevistä tarinoista, joita lähivuosikymmeninä on tehty. Harmillista, että joskus animesovitukset eivät vain osu nappiin.