Love Live!

Love Live! on tässä vajaan vuoden aikana vallannut elämäni, ja saan lähes joka päivä kuulla poikaystävän huomauttelua sen pelaamisesta. Mutta en anna sen häiritä! On todella kivaa, että olen taas pitkästä aikaa löytänyt sellaisen franchisen, jonka krääsääkin voisin ostaa (en tosin vielä ole) ja jonka parissa jaksaa viettää aikaa. Syynä tähän on lähinnä School Idol Festival –peli, mutta toki animetkin on tullut katsottua ja tykättyä.

Peliä aloin tosiaan viime kesänä pelaamaan englannin serverillä, ja aika pian sen jälkeen katsoin ekan kauden animestakin. Toinen kausi meni syksyllä, elokuva keväällä, ja n. kuukausi sitten aloin pelata peliä myös Japanin serverillä. Oikeastaan oli vain ajan kysymys, milloin tähänkin peliin eksyn, sillä ylipäänsä rytmipelit ovat olleet lähellä sydäntä, ja kun vielä rytmipeliin on yhdistetty animetytöt, oli pelini menetetty.

Houkago no Pleiades

Olen aina tykännyt avaruusjutuista, ja taikatyttöjututkin on ihan kivoja, joten Houkago no Pleiades oli ihan kuin minulle tehty. Tykkäsin silloin jo ekasta OVA-jaksosta, vaikka se tulikin katsottua lähinnä kuriositeettina, että miltä oikein näyttää Subarun mainosanime. Tällä kertaa olin unohtanut koko mainosaspektin, ja muistin sen vasta siinä vaiheessa kun päähenkilön isä selittää tyttärelleen (jonka nimi oli tosiaan Subaru) miten auton moottori toimii. Viittaukset autoihin tai siihen tiettyyn merkkiin jäivät onneksi aika pieniksi, ja ihan hauskoiksi: juonena oli avaruusaluksen moottorin palasten kerääminen pleiadesilaiselle avaruusolennolle, moottorin ääniä päästelevien ”luutien” avulla. Hauskaa oli sekin, että varsinaisesti tytöt eivät olleet taikatyttöjä, vaan taikuus selitettiin jonkinlaisella pseudofysiikalla. Eihän ne selitykset mitenkään järkeviä olleet, mutta ihan hauska kuitenkin vaihteen vuoksi (pun unintended).

Popcult Helsinki 2016

Popcult on nyt ohi ja todellisuuteen palattu. Tajusin olleeni taas pitkästä aikaa conilumouksen vallassa, kun siskoni muistutti vessaani mennessään, että lamppu on rikki ja huomenna pitäisi soittaa huoltomiehelle ja tehdä koulutehtäviä ja ai niin, mulla oli tosiaan tällanenkin elämä. Tästä voidaan päätellä, että Popcult oli todella onnistunut tapahtuma ja mukava kokemus.

Henkiin herääminen ja Crunchyrollin palvontaa

Pitkästä aikaa päätin taas kirjoittaa animesta! Syy blogin hiljenemiseen oli animen katsomisen vähentyminen sekä se, että piti olla mukamas niin ajankohtaista asiaa eikä sarjojen viikoittainen seuraaminen ole koskaan onnistunut minulta. Nyt kuitenkin on vuoden aikana tullut katsottua sellainen määrä hyviä sarjoja, joista on vielä paljon sanottavaakin, että pakko taas herättää tämä blogi henkiin ainakin parin kuukauden ajaksi.

Houkago no Pleiades

Desucon Frostbite 2016

Frostbitesta on taas selvitty, onneksi tänään on vapaapäivä joten conista voi toipua ihan kotioloissa.

Perjantaina tuli lähinnä käväistyä Sibeliustalolla. Menin kaverilleni etkoille neljältä ja päädyttiinkin sitten kiinalaiseen syömään sekä hengaamaan, ja jätettiin avajaiset ja kaikki muukin välistä. Avajaiset olikin ainut, mitä olisin perjantaina halunnut mennä katsomaan, mutta eipä se mitenkään pakollista ollut. Ehkä vähän puuttui se yhteisöllisyyden tunne alkuconista joka nimenomaan avajaisissa syntyy. Kuudelta kuitenkin saavuttiin paikalle, vein kirpputorille tavaraa ja hengattiin pari tuntia Metsähallissa ennen kuin koti, sauna ja poikaystävä kutsuivat.

3D animessa - kuka sitä tekee ja miksi

Desucon Frostbite 2015

Desucon Frostbite oli siitä erityinen con minulle, että se oli ensimmäinen kerta kun asun samassa kaupungissa missä con pidetään, sekä mahdollisesti peräti viimeinen animecon mihin päädyin menemään (riippuen vähän millaisia kunniavieraita ja muita yllätyksiä tulevat Desuconit lupaavat). Muuten se ei ollut mitenkään kauhean ihmeellinen: kunniavierasohjelmassa se oli paras tämänastisista coneista joissa olen ollut, mutta jäi muilta osin vähän laimeaksi.

Perjantaina oli tarkoitus viedä kirpputorille menevät tavarat ajoissa ennen avajaisia, mutta tulin kuitenkin liian myöhään, sillä kirppikselle oli pitkät jonot ja lisäksi järjestelmätkään eivät toimineet. Kirppu-systeemi muuten oli nerokas tulostettavine hintalappuineen, mutta tavaroiden syöttö järjestelmään tapahtumapaikalla huonon nettiyhteyden yli ei vaikuttanut kovinkaan tehokkaalta. Lopulta jätin omat tavarani kirppikselle vasta Rakuen Tsuihon jälkeen.

Giovanni's Island & Mizuho Nishikubo @ SLA

Terveiset Skotlannista! Vietän tämän syksyn Glasgow'ssa vaihdossa, opiskelen lähinnä pelisuunnittelua. Animea en ole puoleen vuoteen katsonut, lähinnä poikaystävän viihteellisen suuntautumisen takia, mutta kun kerran oli tilaisuus osallistua animetapahtumaan Suomen ulkopuolella ja vieläpä varsin vähällä vaivautumisella, pitihän siihen tarttua.

Scotland Loves Anime on tapahtuma, joka koostuu lähinnä elokuvanäytöksistä. Se sijoittuu sekä Glasgow'hun että Edinburghiin, ja viime viikonloppuna oli Glasgow'n osuus tapahtumasta. Elokuvalistalla olisi ollut pari muutakin itseäni kiinnostavaa leffaa, mutta lopulta päädyin menemään vain Giovanni's Islandiin, ja sinnekin suurimmaksi osaksi siksi, että elokuvan ohjaaja oli paikalla ja piti puolen tunnin haastattelusession elokuvan jälkeen. Elokuvien lisäksi tapahtumassa on myös koulutusosuus, joka on suunnattu lähinnä animaatio-opiskelijoille.

Desucon Frostbite 2014

Frostbiten ennakko-odotuksistani voi lukea täällä.

Yleistunnelma

Desucon Frostbite oli ensimmäistä kertaa kolmipäiväinen. Siinä missä kesällä järjestely on ihan hyvä kun suurimmalla osalla luultavasti on kesälomaa, oli talviperjantaille laajentaminen vähän ongelmallista joillekin. Kun nyt itse asun lähistöllä ja olin neljään asti Lahdessa koulussa, ei minulla ollut tämän kanssa mitään ongelmaa - tosin tuntui hassulta, kun perjantaina piti vielä lenkittää koira, siivota, käydä töissä, mennä sukulaisten kanssa lounaalle ja olla vielä pari tuntia koulussakin ennen itse conin alkamista viideltä (älkää kysykö miten ehdin tehdä kaiken).

Toisaalta toisten onnettomuus on toisten onni - perjantain hankaluus näkyi suoraan ihmisten määrässä eikä koskaan ole tuntunut yhtä mukavalta olla Sibeliustalolla sen väljyyden vuoksi. Elättelin jo toiveita että con olisi yhtä tilava jatkossakin, mutta kyllähän se sitten täyttyi viikonlopuksi. Sentään samanlaista tungosta kuin edellisinä vuosina ei päässyt syntymään, kaikkialla mahtui kävelemään, myyntisalissa ja taidekujalla ei tarvinnut käyttää kyynärpäätaktiikkaa ja ainut missä ei ollut tilaa olivat luentosalit.

Pääsali vähän uudenlaisesta kuvakulmasta