Tracon 2025

Viikko sitten Tampere täyttyi taas värikkäistä nuorista, kun vietettiin 20. Traconia. Oma Tracon-kokemukseni on viimeiset kolme vuotta ollut aina yhden päivän piipahdus, kun hoksasin, että nykyisestä asuinpaikastani pääsee helposti lähijunalla puolessatoista tunnissa Tampereelle. Säästyy aika paljon rahaa, kun ei tarvitse majoitusta hommata, ja minulle on ruvennut riittämään yksi päivä conitusta kerrallaan. Kutsutaan sitä vaikkapa kevytconeiluksi.

Tällä kertaa päiväksi valikoitui lauantai kunniavieraan takia. Se olikin ensimmäinen ohjelmani, nimittäin IOSYS-kokoonpanon haastattelu. Oli tosi mielenkiintoista kuulla vaihteeksi japanilaisten musiikintekijöiden mietteitä, harvemmin on heitä saatu kunniavieraiksi. Jäsenistä olivat paikalla D.Watt, Uno ja Maron, eli ei koko kööriä. Sinänsä kiva kokoonpano, että siinä oli sekä perustaja, että huomattavan paljon myöhemmin remmiin liittynyt: Maron nimittäin kertoi kiinnostuneensa musiikin tekemisestä kuunneltuaan juuri Iosyksen musiikkia. Itse tunnen ryhmän lähinnä niiden legendaarisimpien Touhou-biisien ja animaatioiden kautta, kuten vaikka Marisa stole the precious thing ja Cirno's perfect math class. Olisikin ollut kiva, jos ohjelman alussa olisi esitelty pikaisesti, mikä on IOSYS, keitä he ovat ja mitä he ovat vuosien varrella tehneet. 

Desucon 2025

En ollut kymmeneen vuoteen käynyt Desuconissa. Alkuvuosina se oli minulle "koticon", koska asuin Heinolassa/Lahdessa eikä tarvinnut majoitusta miettiä. Sitten muutin kauemmas enkä viitsinyt hankkia majoitusta, ei ehkä ollut niin suurta hinkuakaan mennä. Nyt kun kunniavieraana oli Kamome Shirahama, jonka Witch Hat Atelier -mangasta tuli viime vuonna yksi top 5-lemppareistani, oli pakko päästä taas Desuun. Tulipa samalla testattua sitä, jaksaako Desuconissa käydä kotoa käsin, kun asun nyt tunnin ajomatkan päässä. 

Kunniavierasohjelma: Kamome Shirahama ja piirtämisen taika

Kunniavierasohjelma olikin se, jolla conini aloitin (kirpputorille tavaroiden viemisen jälkeen). Olihan se huikeaa päästä näkemään, kun Shirahama-sensei piirsi. Se oli aluksi jotenkin niin tavallisen ja rennon näköistä, ja sitten lopulta taianomaisesti oli syntynyt kuva. Se, miten mustalla tussilla viivoja vedellen syntyi paidan väritys, oli minulle yllättävin kohta. 

Itse haastattelu oli... no, aika tavallinen taiteilijan haastattelu. Tulee aina pieni pettymys, kun on nostanut jonkun jumalan tasolle, ja käy ilmi, että hän onkin vain ihan tavallinen ihminen. Shirahama vastaili kysymyksiin loppujen lopuksi aika lyhyesti ja pinnallisesti. Hän on kuitenkin mangaka, joka viestii tarinan ja piiirrosten kautta, eikä taida muutenkaan pitää esiintymisestä, kun peittää kasvonsakin. Jonkinlaista syvempää analyysiä jäin kaipaamaan, eikä siinä ainakaan haastattelijoilla ollut yrityksessä puutetta. 

Mielenkiintoisimmaksi anniksi jäi lopulta se, miten Shirahama on päässyt vaikuttamaan Witch Hat Atelier -animeen (värien määrittely), ja se, kuinka hän oli päätynyt piirtämään Marvel-sarjakuvien kansikuvia (kävi Comic Conissa tai vastaavassa näyttämässä omia piirroksiaan kustannustoimittajille). Kokonaisuudessaan ohjelma ei toki ollut mikään pettymys, vaan olen edelleen tosi fiiliksissä siitä, että näin kovan tason mangaka saatiin Suomeen!

Hypecon 2025

Kesän conikausi on taas avattu, kun viime viikonloppuna järjestettiin Hypecon. Kun se sattuu olemaan parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä, niin pitäähän siellä aina käydä, vaikka onkin suunnattu enemmän nuorille ja aloitteleville harrastajille. Varsinaista puheohjelmaa on aina aika niukasti, kaikenlaista viihdettä sitten senkin edestä. 

Shievanimen vuosi 2024

Vuosi on tullut päätökseensä, ja on aika tarkastella hieman mennyttä vuotta. Valitettavasti olen itse liian väsynyt seuraamaan ajan trendejä, että voisin tarjota jotain "parhaat sarjat kultakin kaudelta"-tyyppistä listausta. Sen sijaan katson maailmaa ja edellistä vuotta täysin oman henkilökohtaisen linssini läpi, ja kerron siitä, mistä japanilaisista teoksista olen vuoden sisään erityisesti nauttinut.

Parhaat animet Netflixissä osa 5: Ei-anime

Viimeisenä vielä Netflixin tarjonnasta animeen tavalla tai toisella liittyviä sarjoja, jotka eivät kuitenkaan itse ole (perinteistä) animea. Netflixistä löytyy myös muutamia mangaan perustuvia näyteltyjä sarjoja, kuten Meteor Garden tai The Many Faces of Ito. J-dramaa on Netflixissä huomattavasti suppeammin kuin vaikkapa K-dramaa. Nämä nostot eivät kuitenkaan lukeudu niihin.

One Piece näytelty versio

Kukapa olisi uskonut, että Hollywood-animesovitus voisi olla hyvä? Totta puhuen itse odotin sarjaa varovaisen optimistisena, sillä ennakkoon oli tihkunut tietoa esimerkiksi lavasteista ja siitä, kuinka suurella intohimolla niitä oli tehty. Onneksi samalla intohimolla oli tehty koko sarja kautta linjan. Varsinkin casting oli sellainen, joka käytännössä jokaisen hahmon kohdalla osui nappiin. Vaikkei mikään ole tismalleen samalla tavalla kuin alkuperäisessä mangassa, on kuitenkin sarjan henki säilynyt samana, ja se on se, mikä merkitsee. Sarja on myös tehty kuten kunnon sovituksen kuuluu: ei orjallisesti ruutu ruudulta kopioiden vaan niin, että otetaan elementit ja sovitetaan ne uuteen mediaan. Siispä esimerkiksi käsikirjoitus ei noudata täysin alkuperäisteosta, vaan se noudattaa tv-sarjan konventioita (kaksi erillistä juonilinjaa eli Olkihatut ja Marine-tyypit vuorottelevat). Taistelut ja yliluonnollisuudet on myös tehty enemmän oikeille näyttelijöille sopiviksi, vaikka Luffyn kädet kyllä venyvät aika samalla tavalla kuin mangassakin. Ja lavastuksesta puheen ollen, kun luin myöhemmin mangan ekat luvut, tajusin kuinka yksinkertaisia ja jopa tyhjiä taustat välillä ovat. Näytellyssä versiossa koko maailma on saatu herätettyä eloon tavalla, jota animekaan ei onnistunut tekemään. Vaikka toki jotkut jutut kuulostaa englanniksi tai oikeiden ihmisten suusta välillä vähän tyhmiltä, niin kun sarjan menoon tottuu, siitä voi nauttia ihan täysillä. 

Bird Ihmemaassa

Arvostelu on tehty kahdeksan ensimmäisen osan perusteella, muttei sisällä juonipaljastuksia.

Bird ihmemaassa on Punaisen jättiläisen (Sangatsu Mangan) julkaisema Taiga Sassan historiallinen mangasarja. Se seuraa Isabella Birdin matkaa 1800-luvun Japanin halki. Isabella Bird on oikea historiallinen henkilö, ja manga pohjaa vahvasti hänen kirjaansa Unbeaten tracks in Japan. Birdille pelkkä matkailu ei riittänyt: hän valitsi reitikseen sellaisen, jota eivät edes japanilaiset, saati sitten ulkomaalaiset olleet käytännössä koskaan kulkeneet. 

Mangassa heti alkuun tulee esiin se, kuinka hankalaa matkanteko on. Vastoinkäymisiä aiheuttavat maasto, sää, ötökät, sairaudet ja ihmiset. Japanin kansa on hyvin köyhää ja sairasta, ja kaikenlaiset tuholaishyönteiset piinaavat taloja. Yläluokkainen Bird joutuu nopeasti tottumaan ääriolosuhteisiin. Hän kuitenkin selviää vastoinkäymisistä enemmänkin ihmetellen kuin valittaen. 

JoJo's Bizarre Adventure 3: Stardust Crusaders

Kun mietin, pitäisikö minun kirjoittaa JoJosta tänne blogiin, ajattelin, ettei minulla ole mitään muuta sanottavaa kuin että Jotaro on ihana. Näköjään tekstiä sitten kuitenkin syntyi, mutta pakko vähän hehkuttaakin.

Jotaro on ehkä oman fiktiomiesmakuni arkkityyppi. Tykkään isoista, lihaksikkaista miehistä, jotka ovat vähäpuheisia, vakavia, melkeinpä kylmiä. Mieheni mukaan Jotaro on ihan tylsä hahmo, aivan liian OP, ei mitään heikkouksia. Toinen hahmomieltymykseni onkin suvereenit hahmot, jotka ottavat tilanteen coolisti ja saavat kaikki loksauttamaan leukansa tullessaan lopulta pelastamaan tilanteen. Tästä esimerkkinä Doctor Whon Tohtori ja Sherlock Holmes. Mielestäni tällaisissa hahmoissa ei ole mitään vikaa, varsinkin kun heillä on yleensä kaverina joku Watson tai Pornareff, joka on vähän tyhmempi ja ihmismäisempi. Ja aika usein näiden hahmojen heikkous onkin sitten sosiaaliset tilanteet.

200. postaus! Mietteitä bloggaamisesta

Shievanime on perustettu jo vuonna 2010. Päivittäminen on ollut kuitenkin hyvin kausiluonteista, ja välillä on ollut useammankin vuoden tauko. Vuosien laskemisen sijaan ajattelin juhlistaa 200. postausta. Ja juhlistamisella tarkoitan sitä, että pääsen kerrankin höpisemään bloggaamisesta. 

Bloggaaminen on vanhanaikaista, eikä kannata. Tämä oli ensimmäinen lause muistiinpanoissani. Se on ihan totta. Tuntuu, että nykyään lähinnä podcastit menestyvät. Ihmiset lukevat mieluummin lyhyen twiitin tai IG-postauksen kuvamuodossa, kuin pitkää tekstiä. Siispä blogia ei missään nimessä kannata kirjoittaa huomiota, tai varsinkaan rahaa saadakseen. 

Yksi animeblogin pitämisen kivoimmista puolista on kuvien valitseminen.
Screenshot elokuvasta Omoi, omoware, furi, furare.