Parhaat animet Netflixissä osa 5: Ei-anime

Viimeisenä vielä Netflixin tarjonnasta animeen tavalla tai toisella liittyviä sarjoja, jotka eivät kuitenkaan itse ole (perinteistä) animea. Netflixistä löytyy myös muutamia mangaan perustuvia näyteltyjä sarjoja, kuten Meteor Garden tai The Many Faces of Ito. J-dramaa on Netflixissä huomattavasti suppeammin kuin vaikkapa K-dramaa. Nämä nostot eivät kuitenkaan lukeudu niihin.

One Piece näytelty versio

Kukapa olisi uskonut, että Hollywood-animesovitus voisi olla hyvä? Totta puhuen itse odotin sarjaa varovaisen optimistisena, sillä ennakkoon oli tihkunut tietoa esimerkiksi lavasteista ja siitä, kuinka suurella intohimolla niitä oli tehty. Onneksi samalla intohimolla oli tehty koko sarja kautta linjan. Varsinkin casting oli sellainen, joka käytännössä jokaisen hahmon kohdalla osui nappiin. Vaikkei mikään ole tismalleen samalla tavalla kuin alkuperäisessä mangassa, on kuitenkin sarjan henki säilynyt samana, ja se on se, mikä merkitsee. Sarja on myös tehty kuten kunnon sovituksen kuuluu: ei orjallisesti ruutu ruudulta kopioiden vaan niin, että otetaan elementit ja sovitetaan ne uuteen mediaan. Siispä esimerkiksi käsikirjoitus ei noudata täysin alkuperäisteosta, vaan se noudattaa tv-sarjan konventioita (kaksi erillistä juonilinjaa eli Olkihatut ja Marine-tyypit vuorottelevat). Taistelut ja yliluonnollisuudet on myös tehty enemmän oikeille näyttelijöille sopiviksi, vaikka Luffyn kädet kyllä venyvät aika samalla tavalla kuin mangassakin. Ja lavastuksesta puheen ollen, kun luin myöhemmin mangan ekat luvut, tajusin kuinka yksinkertaisia ja jopa tyhjiä taustat välillä ovat. Näytellyssä versiossa koko maailma on saatu herätettyä eloon tavalla, jota animekaan ei onnistunut tekemään. Vaikka toki jotkut jutut kuulostaa englanniksi tai oikeiden ihmisten suusta välillä vähän tyhmiltä, niin kun sarjan menoon tottuu, siitä voi nauttia ihan täysillä. 

Bird Ihmemaassa

Arvostelu on tehty kahdeksan ensimmäisen osan perusteella, muttei sisällä juonipaljastuksia.

Bird ihmemaassa on Punaisen jättiläisen (Sangatsu Mangan) julkaisema Taiga Sassan historiallinen mangasarja. Se seuraa Isabella Birdin matkaa 1800-luvun Japanin halki. Isabella Bird on oikea historiallinen henkilö, ja manga pohjaa vahvasti hänen kirjaansa Unbeaten tracks in Japan. Birdille pelkkä matkailu ei riittänyt: hän valitsi reitikseen sellaisen, jota eivät edes japanilaiset, saati sitten ulkomaalaiset olleet käytännössä koskaan kulkeneet. 

Mangassa heti alkuun tulee esiin se, kuinka hankalaa matkanteko on. Vastoinkäymisiä aiheuttavat maasto, sää, ötökät, sairaudet ja ihmiset. Japanin kansa on hyvin köyhää ja sairasta, ja kaikenlaiset tuholaishyönteiset piinaavat taloja. Yläluokkainen Bird joutuu nopeasti tottumaan ääriolosuhteisiin. Hän kuitenkin selviää vastoinkäymisistä enemmänkin ihmetellen kuin valittaen. 

JoJo's Bizarre Adventure 3: Stardust Crusaders

Kun mietin, pitäisikö minun kirjoittaa JoJosta tänne blogiin, ajattelin, ettei minulla ole mitään muuta sanottavaa kuin että Jotaro on ihana. Näköjään tekstiä sitten kuitenkin syntyi, mutta pakko vähän hehkuttaakin.

Jotaro on ehkä oman fiktiomiesmakuni arkkityyppi. Tykkään isoista, lihaksikkaista miehistä, jotka ovat vähäpuheisia, vakavia, melkeinpä kylmiä. Mieheni mukaan Jotaro on ihan tylsä hahmo, aivan liian OP, ei mitään heikkouksia. Toinen hahmomieltymykseni onkin suvereenit hahmot, jotka ottavat tilanteen coolisti ja saavat kaikki loksauttamaan leukansa tullessaan lopulta pelastamaan tilanteen. Tästä esimerkkinä Doctor Whon Tohtori ja Sherlock Holmes. Mielestäni tällaisissa hahmoissa ei ole mitään vikaa, varsinkin kun heillä on yleensä kaverina joku Watson tai Pornareff, joka on vähän tyhmempi ja ihmismäisempi. Ja aika usein näiden hahmojen heikkous onkin sitten sosiaaliset tilanteet.

200. postaus! Mietteitä bloggaamisesta

Shievanime on perustettu jo vuonna 2010. Päivittäminen on ollut kuitenkin hyvin kausiluonteista, ja välillä on ollut useammankin vuoden tauko. Vuosien laskemisen sijaan ajattelin juhlistaa 200. postausta. Ja juhlistamisella tarkoitan sitä, että pääsen kerrankin höpisemään bloggaamisesta. 

Bloggaaminen on vanhanaikaista, eikä kannata. Tämä oli ensimmäinen lause muistiinpanoissani. Se on ihan totta. Tuntuu, että nykyään lähinnä podcastit menestyvät. Ihmiset lukevat mieluummin lyhyen twiitin tai IG-postauksen kuvamuodossa, kuin pitkää tekstiä. Siispä blogia ei missään nimessä kannata kirjoittaa huomiota, tai varsinkaan rahaa saadakseen. 

Yksi animeblogin pitämisen kivoimmista puolista on kuvien valitseminen.
Screenshot elokuvasta Omoi, omoware, furi, furare.

Ivrea-saaga, osa 4: Yllättävän hyvää, mutta edelleen epäilyttää

Niin se päivä sitten lopulta koitti, kun saatiin ensimmäiset uudet Ivrean sarjat uunista ulos. Tämä postaus on joutunut odottelemaan sitä, että pääsen perehtymään johonkin julkaisuun ihan ajan kanssa. Fantasiapeleissä ensimmäisten Demon Slayerin ja Chainsaw Manin selailu ei vielä riittänyt kunnollisen mielipiteen muodostamiseen. Kaiken julkaisusotkun takia (tai ties mistä syystä) näitä ei myöskään ollut heti kirjastossa saatavilla, ja nytkin näyttäisi olevan lainassa. Nyt kun SpyxFamily ilmestyi, päätin viimein uhrata kympin verran omaa rahaani laadun toteamiseen.

Parhaat animet Netflixissä osa 4: Netflix Original

Kun Netflixin rahoittamia animeita alkoi tulla, ehdin jo hetken aikaa huolestua, että he panostaisivat lähinnä amerikkalaiseen makuun räätälöityyn animeen, 3D:hen ja kaikkeen sellaiseen. Ensimmäisten joukossa kun oli sarjoja kuten Polygon Picturesin Knights of Sidonia ja Ajin sekä Sanrion kanssa tehty Aggretsuko, ja Enter the Anime-dokumentissa animeksi laskettiin myös jenkkiläinen Castlevania-animaatiosarja. Omat ennakkoluulot tulivatkin varmaan aika pitkälti tuon Enter the Anime-dokkarin pohjalta, jossa se jenkkiläisten näkemys animesta korostui. Onneksi huoleni oli turha, ja nyt Netflixin animetarjonta näyttää ilahduttavan monipuoliselta. Toki muita ongelmia Netflixin rahoituksesta voi tulla, monien sarjojen tekijät ovat esimerkiksi valitelleet sitä, ettei Netflix ole kertonut katsojalukuja edes sarjan tekijöille, jolloin jatkokausien kannattavuutta on hankalampi arvioida. Ilahduttavinta Netflixin rahoittamissa sarjoissa on shoujon ja hieman erilaisten sarjojen määrä, ja sellaisista koostuu minunkin listani. 

Carole & Tuesday

Carole & Tuesdaysta olenkin jo kirjoittanut blogiini aiemmin. Näin vuosia jälkikäteen täytyy sanoa, että sarja jäi elämään varsinkin musiikkiensa takia. Hahmot ei ehkä niinkään jääneet mieleen, mutta olen edelleen kuunnellut joitain sarjan kappaleita. Cowboy Bebopin ohjaajan scifi-musiikkianime oli ainutlaatuinen, vaikkei täysin timanttinen kokemus. 

Nine Parchments

Nine Parchments on suomalaisen Frozenbyten peli, joka on oman perheeni ylivoimainen moninpelisuosikki. Peliä voi pelata myös yksin, mutta se on paitsi vaikeampaa, myös tylsempää. Pelissä pelataan maageilla, räiskitään taioilla monstereita ja vähän kavereitakin, ja jahdataan parchmenteja, jotka antavat uusia taikoja. Hahmovaihtoehtoja eri aloitustaikoineen on reilusti. Yksittäinen pelin läpäisykerta kestää joitain tunteja, yleensä muutaman peli-illan, mutta peli on tarkoitus aloittaa alusta uudelleen ja uudelleen, ennen kuin kaikki hahmot on avattu ja saatu levelattua täysiin. Pelin suola on sen co-op-ominaisuus sekä se, että loitsut tekevät damagea myös kaveriin.

Sinällään peli ei liity animeen, mutta 2D-hahmomallit ja promokuvat on piirtänyt conienkin taidekujilta tuttu Maaria Laurinen.

JoJo's Bizarre Adventure 2: Battle Tendency

JoJo's Bizarre Adventuren toisessa osassa pelottavat, tuhansia vuosia nukkuneet superihmiset eli pilarimiehet heräävät eloon. Pilarimiehet kytkeytyvät JoJon ensimmäiseen osaan siten, että he ovat aikanaan valmistaneet Dion ensimmäisessä osassa löytämän kivimaskin. Siispä Jonathanin lapsenlapsen Josephin tulee opetella sama hamon-taito ja peitottava pilarimiehet, sillä kukaan muu maailmassa ei siihen pystyisi - paitsi ehkä Jonathanin opettajan Will A. Zeppelin lapsenlapsi Caesar A. Zeppeli. 

Battle Tendency on Rocky-elokuva, jonka päähenkilönä on Indiana Jones. Battle Tendencyssä käytetään paljon 70-90-luvun seikkailuelokuvien trooppeja, mutta Japani-twistillä. Battle Tendencyssä on monta aika älytöntä juonenkäännettä (kyborginatsit, Josephin äiti, tulivuorenpurkaus), mutta ilman niitä tämä ei tietystikään olisi bisarri seikkailu. Kerrankin natsit ovat hyvisten puolella! Mikä on tavallaan ymmärrettävää, olihan Japani samalla puolella toisessa maailmansodassa.