Vuosi on tullut päätökseensä, ja on aika tarkastella hieman mennyttä vuotta. Valitettavasti olen itse liian väsynyt seuraamaan ajan trendejä, että voisin tarjota jotain "parhaat sarjat kultakin kaudelta"-tyyppistä listausta. Sen sijaan katson maailmaa ja edellistä vuotta täysin oman henkilökohtaisen linssini läpi, ja kerron siitä, mistä japanilaisista teoksista olen vuoden sisään erityisesti nauttinut.
The Apothecary Diaries
Syyskauden 2023 animesarja löysi tiensä omalle katselulistalleni vuoden 2024 alussa. Se olikin nopeasti maratoonattu, sen verran vetävä sarja oli. Olin jo trailerien perusteella ihastellut animaation kauneutta, ja sisältönsäkin puolesta se tuntui kuin minulle tehdyltä. Voisin jopa sanoa, että päätyi top 5-listalleni kaikkien aikojen lemppareistani. Joulukuun alussa tuli vielä hommattua alkuperäisteoksen eli ranoben ensimmäinen osa, ja saman tien piti ostaa ja ahmia toinenkin. Ne toimivatkin hyvänä muistinvirkistyksenä ennen tässä kuussa alkavaa toista kautta.
Muita viime vuonna katsomiani animesarjoja + elokuva:
- Pluto
- Kimi ni todoke (uusi kausi)
- My Happy Marriage
- Vinland Saga season 2
- Lonely castle in the mirror
- Spy x Family
Witch Hat Atelier
Ostin pitkästä aikaa englanninkielistä mangaa ihan vain kannen ja piirrostyylin perusteella. Olin ihastellut tyyliä jo pitkään, ja onneksi tarina ja hahmot veivät myös mennessään. Sarjan allegoriana toimii taiteilijuus, ja onkin hauska bongailla vertauskohteita noitien ja taiteilijoiden väliltä. Suurena moraalisena kysymyksenä on, voiko normaali ihminen oppia taikomaan (piirtämään) vai onko noituus (taiteilijuus) vain harvojen, valittujen ja synnynnäisesti lahjakkaiden ulottuvilla. Lisäksi sarjassa käsitellään kaikenlaisia epävarmuuksia, burnoutia, fyysisiä esteitä ja kaikenlaista muuta, mitä taiteilija voi matkallaan tuntea. Teema on kuitenkin aina paketoitu kyseisen fantasiamaailman kontekstiin, ja sarjan syvempi juonikin jaksaa kiinnostaa. Tänä vuonna manga saa myös animesovituksen, mitä tietysti odotan innolla, vaikkakin manga on sen verran huikea että suosittelen sitä silti. Varsinkin kuvakerronta on ensiluokkaista ja kekseliästä, ja art noveau-tyyppiset kannet aina yhtä kauniita.
Muita tänä vuonna lukemiani mangoja (suomeksi):
Persona 4 Golden & Danganronpa
Perinteisesti on tullut pelattua yksi pitempi roolipeli talvisin ja kesäisin jotain hieman lyhyempää käsikonsolilla. Viime vuonna näiksi peleiksi valikoitui Persona 4 Golden ja Danganronpa, molemmat Switchillä. Persona 4 ei ihan yltänyt 5:n tasolle, joka oli ensimmäinen kosketukseni Persona-peleihin. Pelisarja itsessään on kuin minulle tehty, ja vuoropohjaisten taisteluiden sekä arkimaailman ajankulutustaktikoinin yhdistelmä sellainen, että tämä käsi-silmä-koordinaatiossa kompuroivakin osaa pelata.
Danganronpa oli pieni heräteostos Nintendon kesäalesta, kun halvalla sai. Peli oli joskus ilmestymisensä aikaan suosiossa ja se kiinnosti silloin, mutta oli väärälle konsolille (PSP). Nytpä pääsin siis kokeilemaan, ja kyllähän se imaisi mukaansa. Olen suuri Ace Attorney-fani, ja mysteerin selvittämisen osalta Danganronpa pääsi aika lailla tasoihin. Piirrostyyli ei ole yhtä kiva, ja samoin "oikeudenkäynnin" aikana tehtävät minipelit olivat suorastaan ärsyttäviä (se käsi-silmä-koordinaatio... Kyllähän minä nyt oikean vastauksen tiedän, mutta perkele kun ei vain osu). Kuitenkin tarina piti otteessaan, ja tulipa ostettua alennusmyynnistä seuraava osakin jo odottelemaan.
Pelien suhteen olen vielä enemmän jälkijunassa kuin animen tai mangan. Nytkin ostoslistalla olisi Persona 3 Reload ja FFVII Rebirth, mutta niiden hinta oli edelleen joulualessa 50 euron luokkaa, joka on kipurajan yläpuolella. Ehkä loppuvuodesta sitten! Syksyllä tullut Ace Attorney Investigationskin houkuttelee. Sitä ennen täytynee tyytyä suureen Kingdom Heartsin (uudelleen)peluuoperaatioon, jossa seuraavana vuorossa olisi Kingdom Hearts 2.
Yhteenveto
Löysin viime vuonna kaksi uutta lempparia, The Apothecary Diariesin ja Witch Hat Atelierin, jotka molemmat tuntuvat kuin minulle tehdyiltä. Samoin pelien puolella olen löytänyt nyt useamman pelisarjan, jotka ovat minuntyylisiäni. Vaikka välillä tuntuu, että animeharrastukseni ei ole niin intohimoista kuin ennen, niin näin loppuvuonna summatessa sitä huomaa, että kuitenkin esimerkiksi pelien puolella suurin osa omista lemppareistani tulee japanista - tai on vähintään inspiroitunut japanilaisista peleistä tai animesta.
Katsomisen, lukemisen ja pelaamisen lisäksi animeharrastukseen on vuoden sisään kuulunut tämän blogin pitämistä sekä muutamassa tapahtumassa (
Popcult Day,
Hypecon ja Tracon) käymistä. Kun elämään kuuluu lisäksi kokopäivätyö, fiktion kirjoittaminen, omakotitalossa asuminen (ja sen jakaminen) ja kaikki muut aikuisen velvollisuudet, niin ihan hyvä saldo. Ei oikeastaan ole edes tunne, ettei olisi ehtinyt katsoa/lukea/pelata tarpeeksi, vaan sen sijaan olen vain yksinkertaisesti iloinen ja kiitollinen siitä, että vielä onnistun löytämään uusia, ihania, laadukkaita sarjoja, ja että niitä vielä joku tekee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti