Viimeisenä vielä Netflixin tarjonnasta animeen tavalla tai toisella liittyviä sarjoja, jotka eivät kuitenkaan itse ole (perinteistä) animea. Netflixistä löytyy myös muutamia mangaan perustuvia näyteltyjä sarjoja, kuten Meteor Garden tai The Many Faces of Ito. J-dramaa on Netflixissä huomattavasti suppeammin kuin vaikkapa K-dramaa. Nämä nostot eivät kuitenkaan lukeudu niihin.
One Piece näytelty versio
Kukapa olisi uskonut, että Hollywood-animesovitus voisi olla hyvä? Totta puhuen itse odotin sarjaa varovaisen optimistisena, sillä ennakkoon oli tihkunut tietoa esimerkiksi lavasteista ja siitä, kuinka suurella intohimolla niitä oli tehty. Onneksi samalla intohimolla oli tehty koko sarja kautta linjan. Varsinkin casting oli sellainen, joka käytännössä jokaisen hahmon kohdalla osui nappiin. Vaikkei mikään ole tismalleen samalla tavalla kuin alkuperäisessä mangassa, on kuitenkin sarjan henki säilynyt samana, ja se on se, mikä merkitsee. Sarja on myös tehty kuten kunnon sovituksen kuuluu: ei orjallisesti ruutu ruudulta kopioiden vaan niin, että otetaan elementit ja sovitetaan ne uuteen mediaan. Siispä esimerkiksi käsikirjoitus ei noudata täysin alkuperäisteosta, vaan se noudattaa tv-sarjan konventioita (kaksi erillistä juonilinjaa eli Olkihatut ja Marine-tyypit vuorottelevat). Taistelut ja yliluonnollisuudet on myös tehty enemmän oikeille näyttelijöille sopiviksi, vaikka Luffyn kädet kyllä venyvät aika samalla tavalla kuin mangassakin. Ja lavastuksesta puheen ollen, kun luin myöhemmin mangan ekat luvut, tajusin kuinka yksinkertaisia ja jopa tyhjiä taustat välillä ovat. Näytellyssä versiossa koko maailma on saatu herätettyä eloon tavalla, jota animekaan ei onnistunut tekemään. Vaikka toki jotkut jutut kuulostaa englanniksi tai oikeiden ihmisten suusta välillä vähän tyhmiltä, niin kun sarjan menoon tottuu, siitä voi nauttia ihan täysillä.
Rilakkuma & Kaoru ja Pokemon Concierge
En ole koskaan ollut mikään stop motion-animaation suuri ystävä, siitä tulee lähinnä mieleen Wallace & Gromit tai Hupsis-ukot Pat ja Mat. Rilakkuma ja Kaoru pyyhki kuitenkin niillä ennakkoluuloilla yksiön lattiaa. Rilakkuma & Kaorusta kirjoitin jo aiemmin, ja se on todellakin aivan ihana, Japanin eri vuodenajat ja perinteet läpikäyvä, aikuistumisesta kertova sarja. Pokemon Concierge on samojen tekijöiden Pokemon-lomakohteen arjesta kertova lyhytsarja. Joidenkin Pokemonien nukkeversiot eivät ihan vastanneet omaa mielikuvaani niiden pehmoisuudesta tai sileydestä ja ulkonäöstä, mutta yleisesti ottaen sarja on oikein söpö, ja käsittelee myös sellaista milleniaali- ja z-sukupolvien vaikeaa suhdetta työhön, rentoutumiseen ja ihmisenä olemiseen. Molemmat sarjat yhdistävät samaa asiaa: lasten söpöjä örvelöitä (Rilakkuma/Pokemon) ja aikuistumisensa kanssa kipuilevaa nuorta naista. Yhdistelmä on lyömätön, ja iskee varmasti juuri niihin nuoriin aikuisiin, jotka vielä haluavat halailla Rilakkumaa/Snorlaxia, mutta yhteiskunta odottaa heiltä pärjäämistä.
Arcane
Olen ollut todella nihkeä minkään länsimaalaisen animaation suhteen suunnilleen aina. Varsinkin jotkut jenkkiläiset aikuisten piirretyt (tyyliin Family Guyt ja Simpsonit) ovat omia inhokkejani. Enkä katsonut Arcaneakaan täysin ilman ennakkoluuloja. 3D-animaatioon oli hieman hankala tottua, ainakin hahmojen suhteen, mutta kyllä se vain vei mennessään ja oli ihan hiton kaunista. Maailma ja hahmot ovat myös mielenkiintoisia, vaikka eivät sentään niin mielenkiintoisia, että olisi alkanut pelata maailman toksisinta videopeliä League of Legendsiä, johon sarja perustuu. Meillä mieheni kanssa oli se tilanne, että hän on pelannut LoLia aikanaan ihan intohimoisestikin ja tiesi hahmot, ja minä taas en mitään. Lopulta minä olin se, joka piti sarjasta enemmän, ja eka kausi piti katsoa uusiksi ennen tokan tulemista. Nyt on siis hyvä hetki katsoa, jos eka kausi on jäänyt aiemmin väliin, koska se jäi karmeaan cliffhangeriin, ja odotus vihdoin palkittiin.
Queen’s Gambit
Queen’s Gambit on urheiluanime. Okei, se ei ole anime, mutta urheiluanimella on tietty kaavansa, jollaista ei ole missään muissa sarjoissa, ja Queen’s Gambit noudattaa sitä kaavaa. On tietty urheilulaji ja päähenkilö, joka on siinä erityisen hyvä, tai jollain tapaa erikoinen. Päähenkilö ei ehkä ole hyvä muilla elämän osa-alueilla, mutta omassa lajissaan hän haluaa tulla parhaaksi. Ja tullakseen parhaaksi, on (harjoittelun lisäksi) osallistuttava turnajaisiin. Turnajaisissa vastustajat ovat toinen toistaan värikkäämpiä tyyppejä, on erikoisia taktiikoita käyttäviä tyyppejä, sosiaalisesti kömpelöitä tyyppejä, entisiä mestareita, ja sitten tietysti niitä, jotka eivät usko päähenkilön voivan voittaa. Ja lopulta hän kuitenkin voittaa (vähintäänkin itsensä). Omat lempparini urheiluanimeista ovat Initial D, Your lie in April, Chihayafuru ja March comes in like a lion. Ja Queen’s Gambit.
Tässä oli tämä juttusarja tältä erää. Voi olla, että esim. vuoden päästä teen päivityksen uusista löydöksistä, tässä lähiaikoinakin on tullut uusia mielenkiintoisia animelisäyksiä. Tässä vielä linkit kaikkiin sarjan postauksiin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti