Shievanimen vuosi 2025

Katsoin ihan hävettävän vähän animea viime vuonna! Okei, mieheni kanssa katsoimme Friereniä (joka on vieläkin kesken… kesällä aloitettiin) ja kävin oikein teatterissa katsomassa Perfect Bluen, lisäksi kesällä tuli bingetettyä Bloom into you, keväällä Kimi ni todoken kolmoskausi ja Oshi no kon toinen kausi. Mutta ylipäänsä tuli kesän ja syksyn aikana katsottua tosi vähän mitään sarjoja. Onneksi siihen on hyvä syy! Olen nimittäin ollut tosi ahkera kirjoittamaan, saanut edistettyä omaa nuorten fantasiakirjasarjaani ja kehittynyt valtavasti kirjoittajana. Vihdoin, vuosien kirjoittamisen jälkeen alkaisi kohta olla aika, kun ensimmäistä kertaa lähetän jotain kustantamoon. 

Tilasin ensimmäistä kertaa kuvituksen omista hahmoistani! Hahmot esittelin Kirjoittajien killan joulukalenterissa: Rin ja Romir. Kuva: Kuuranen (IG ja Bluesky: @kuurakuu)

Mutta koska tämä on anime- eikä kirjoitusblogi, niin kerrataan kuitenkin juuri japaniharrastuksen linssin läpi viime vuotta. Ei tässä nyt täysin ole tämäkään harrastus unohtunut. Pelkkä animen katselu kun ei ole se ainut tapa harrastaa. 

Kotae Expo 2025

Harmitti, kun ensimmäinen Kotae Expo jäi minulta väliin päälleikkäisen tapahtuman takia. Olinkin innoissani, kun tuli tieto, että tapahtuma palaa ja siirtyy marraskuulle. Talvisin tapahtumia ei ole liikaa, ja Tampereen messukeskus vaikutti sopivalta tapahtumapaikalta sisähengailuun. Päätin kuitenkin säästää majoituskuluissa ja mennä vain päiväseltään käväisemään, kun meiltä Tampereelle on sellainen 1,5 h matka. Kunniavieraiden takia päiväksi valikoitui sunnuntai. 

Itse liput olivat omasta mielestäni halvat (20 € sunnuntailta, verrattuna siis vaikka keikkalippuihin), mutta siihen päälle tuli pysäköinti (10 €) ja ohjelmalehti (6 € sunnuntaina), joten nousihan se lopulta. Olin aika yllättynyt ohjelmalehden normihinnasta (8 €). Mielestäni idea maksullisesta paperilehdestä on hyvä, jos ajatellaan ilmaston ja painokustannusten kannalta. Kotaen lehteen kuului myös se, että siellä oli alennuskuponkeja, tarroja ja photocard, eli kyllähän rahoilleen sai vastinetta. Sanoisin silti, että 5 euroa olisi oikeampi hinta tällaiselle, vaikka sitten vähemmillä tarroilla ja muilla härpäkkeillä. Halusin joka tapauksessa tukea tapahtumaa, mutta se tukeminen meni nyt sitten käsiohjelman ostoon, enkä kuluttanut sen enempää rahaa Kotae-merchiin. 

Tracon 2025

Viikko sitten Tampere täyttyi taas värikkäistä nuorista, kun vietettiin 20. Traconia. Oma Tracon-kokemukseni on viimeiset kolme vuotta ollut aina yhden päivän piipahdus, kun hoksasin, että nykyisestä asuinpaikastani pääsee helposti lähijunalla puolessatoista tunnissa Tampereelle. Säästyy aika paljon rahaa, kun ei tarvitse majoitusta hommata, ja minulle on ruvennut riittämään yksi päivä conitusta kerrallaan. Kutsutaan sitä vaikkapa kevytconeiluksi.

Tällä kertaa päiväksi valikoitui lauantai kunniavieraan takia. Se olikin ensimmäinen ohjelmani, nimittäin IOSYS-kokoonpanon haastattelu. Oli tosi mielenkiintoista kuulla vaihteeksi japanilaisten musiikintekijöiden mietteitä, harvemmin on heitä saatu kunniavieraiksi. Jäsenistä olivat paikalla D.Watt, Uno ja Maron, eli ei koko kööriä. Sinänsä kiva kokoonpano, että siinä oli sekä perustaja, että huomattavan paljon myöhemmin remmiin liittynyt: Maron nimittäin kertoi kiinnostuneensa musiikin tekemisestä kuunneltuaan juuri Iosyksen musiikkia. Itse tunnen ryhmän lähinnä niiden legendaarisimpien Touhou-biisien ja animaatioiden kautta, kuten vaikka Marisa stole the precious thing ja Cirno's perfect math class. Olisikin ollut kiva, jos ohjelman alussa olisi esitelty pikaisesti, mikä on IOSYS, keitä he ovat ja mitä he ovat vuosien varrella tehneet. 

Desucon 2025

En ollut kymmeneen vuoteen käynyt Desuconissa. Alkuvuosina se oli minulle "koticon", koska asuin Heinolassa/Lahdessa eikä tarvinnut majoitusta miettiä. Sitten muutin kauemmas enkä viitsinyt hankkia majoitusta, ei ehkä ollut niin suurta hinkuakaan mennä. Nyt kun kunniavieraana oli Kamome Shirahama, jonka Witch Hat Atelier -mangasta tuli viime vuonna yksi top 5-lemppareistani, oli pakko päästä taas Desuun. Tulipa samalla testattua sitä, jaksaako Desuconissa käydä kotoa käsin, kun asun nyt tunnin ajomatkan päässä. 

Kunniavierasohjelma: Kamome Shirahama ja piirtämisen taika

Kunniavierasohjelma olikin se, jolla conini aloitin (kirpputorille tavaroiden viemisen jälkeen). Olihan se huikeaa päästä näkemään, kun Shirahama-sensei piirsi. Se oli aluksi jotenkin niin tavallisen ja rennon näköistä, ja sitten lopulta taianomaisesti oli syntynyt kuva. Se, miten mustalla tussilla viivoja vedellen syntyi paidan väritys, oli minulle yllättävin kohta. 

Itse haastattelu oli... no, aika tavallinen taiteilijan haastattelu. Tulee aina pieni pettymys, kun on nostanut jonkun jumalan tasolle, ja käy ilmi, että hän onkin vain ihan tavallinen ihminen. Shirahama vastaili kysymyksiin loppujen lopuksi aika lyhyesti ja pinnallisesti. Hän on kuitenkin mangaka, joka viestii tarinan ja piiirrosten kautta, eikä taida muutenkaan pitää esiintymisestä, kun peittää kasvonsakin. Jonkinlaista syvempää analyysiä jäin kaipaamaan, eikä siinä ainakaan haastattelijoilla ollut yrityksessä puutetta. 

Mielenkiintoisimmaksi anniksi jäi lopulta se, miten Shirahama on päässyt vaikuttamaan Witch Hat Atelier -animeen (värien määrittely), ja se, kuinka hän oli päätynyt piirtämään Marvel-sarjakuvien kansikuvia (kävi Comic Conissa tai vastaavassa näyttämässä omia piirroksiaan kustannustoimittajille). Kokonaisuudessaan ohjelma ei toki ollut mikään pettymys, vaan olen edelleen tosi fiiliksissä siitä, että näin kovan tason mangaka saatiin Suomeen!

Hypecon 2025

Kesän conikausi on taas avattu, kun viime viikonloppuna järjestettiin Hypecon. Kun se sattuu olemaan parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä, niin pitäähän siellä aina käydä, vaikka onkin suunnattu enemmän nuorille ja aloitteleville harrastajille. Varsinaista puheohjelmaa on aina aika niukasti, kaikenlaista viihdettä sitten senkin edestä. 

Shievanimen vuosi 2024

Vuosi on tullut päätökseensä, ja on aika tarkastella hieman mennyttä vuotta. Valitettavasti olen itse liian väsynyt seuraamaan ajan trendejä, että voisin tarjota jotain "parhaat sarjat kultakin kaudelta"-tyyppistä listausta. Sen sijaan katson maailmaa ja edellistä vuotta täysin oman henkilökohtaisen linssini läpi, ja kerron siitä, mistä japanilaisista teoksista olen vuoden sisään erityisesti nauttinut.

Parhaat animet Netflixissä osa 5: Ei-anime

Viimeisenä vielä Netflixin tarjonnasta animeen tavalla tai toisella liittyviä sarjoja, jotka eivät kuitenkaan itse ole (perinteistä) animea. Netflixistä löytyy myös muutamia mangaan perustuvia näyteltyjä sarjoja, kuten Meteor Garden tai The Many Faces of Ito. J-dramaa on Netflixissä huomattavasti suppeammin kuin vaikkapa K-dramaa. Nämä nostot eivät kuitenkaan lukeudu niihin.

One Piece näytelty versio

Kukapa olisi uskonut, että Hollywood-animesovitus voisi olla hyvä? Totta puhuen itse odotin sarjaa varovaisen optimistisena, sillä ennakkoon oli tihkunut tietoa esimerkiksi lavasteista ja siitä, kuinka suurella intohimolla niitä oli tehty. Onneksi samalla intohimolla oli tehty koko sarja kautta linjan. Varsinkin casting oli sellainen, joka käytännössä jokaisen hahmon kohdalla osui nappiin. Vaikkei mikään ole tismalleen samalla tavalla kuin alkuperäisessä mangassa, on kuitenkin sarjan henki säilynyt samana, ja se on se, mikä merkitsee. Sarja on myös tehty kuten kunnon sovituksen kuuluu: ei orjallisesti ruutu ruudulta kopioiden vaan niin, että otetaan elementit ja sovitetaan ne uuteen mediaan. Siispä esimerkiksi käsikirjoitus ei noudata täysin alkuperäisteosta, vaan se noudattaa tv-sarjan konventioita (kaksi erillistä juonilinjaa eli Olkihatut ja Marine-tyypit vuorottelevat). Taistelut ja yliluonnollisuudet on myös tehty enemmän oikeille näyttelijöille sopiviksi, vaikka Luffyn kädet kyllä venyvät aika samalla tavalla kuin mangassakin. Ja lavastuksesta puheen ollen, kun luin myöhemmin mangan ekat luvut, tajusin kuinka yksinkertaisia ja jopa tyhjiä taustat välillä ovat. Näytellyssä versiossa koko maailma on saatu herätettyä eloon tavalla, jota animekaan ei onnistunut tekemään. Vaikka toki jotkut jutut kuulostaa englanniksi tai oikeiden ihmisten suusta välillä vähän tyhmiltä, niin kun sarjan menoon tottuu, siitä voi nauttia ihan täysillä. 

Bird Ihmemaassa

Arvostelu on tehty kahdeksan ensimmäisen osan perusteella, muttei sisällä juonipaljastuksia.

Bird ihmemaassa on Punaisen jättiläisen (Sangatsu Mangan) julkaisema Taiga Sassan historiallinen mangasarja. Se seuraa Isabella Birdin matkaa 1800-luvun Japanin halki. Isabella Bird on oikea historiallinen henkilö, ja manga pohjaa vahvasti hänen kirjaansa Unbeaten tracks in Japan. Birdille pelkkä matkailu ei riittänyt: hän valitsi reitikseen sellaisen, jota eivät edes japanilaiset, saati sitten ulkomaalaiset olleet käytännössä koskaan kulkeneet. 

Mangassa heti alkuun tulee esiin se, kuinka hankalaa matkanteko on. Vastoinkäymisiä aiheuttavat maasto, sää, ötökät, sairaudet ja ihmiset. Japanin kansa on hyvin köyhää ja sairasta, ja kaikenlaiset tuholaishyönteiset piinaavat taloja. Yläluokkainen Bird joutuu nopeasti tottumaan ääriolosuhteisiin. Hän kuitenkin selviää vastoinkäymisistä enemmänkin ihmetellen kuin valittaen. 

JoJo's Bizarre Adventure 3: Stardust Crusaders

Kun mietin, pitäisikö minun kirjoittaa JoJosta tänne blogiin, ajattelin, ettei minulla ole mitään muuta sanottavaa kuin että Jotaro on ihana. Näköjään tekstiä sitten kuitenkin syntyi, mutta pakko vähän hehkuttaakin.

Jotaro on ehkä oman fiktiomiesmakuni arkkityyppi. Tykkään isoista, lihaksikkaista miehistä, jotka ovat vähäpuheisia, vakavia, melkeinpä kylmiä. Mieheni mukaan Jotaro on ihan tylsä hahmo, aivan liian OP, ei mitään heikkouksia. Toinen hahmomieltymykseni onkin suvereenit hahmot, jotka ottavat tilanteen coolisti ja saavat kaikki loksauttamaan leukansa tullessaan lopulta pelastamaan tilanteen. Tästä esimerkkinä Doctor Whon Tohtori ja Sherlock Holmes. Mielestäni tällaisissa hahmoissa ei ole mitään vikaa, varsinkin kun heillä on yleensä kaverina joku Watson tai Pornareff, joka on vähän tyhmempi ja ihmismäisempi. Ja aika usein näiden hahmojen heikkous onkin sitten sosiaaliset tilanteet.

200. postaus! Mietteitä bloggaamisesta

Shievanime on perustettu jo vuonna 2010. Päivittäminen on ollut kuitenkin hyvin kausiluonteista, ja välillä on ollut useammankin vuoden tauko. Vuosien laskemisen sijaan ajattelin juhlistaa 200. postausta. Ja juhlistamisella tarkoitan sitä, että pääsen kerrankin höpisemään bloggaamisesta. 

Bloggaaminen on vanhanaikaista, eikä kannata. Tämä oli ensimmäinen lause muistiinpanoissani. Se on ihan totta. Tuntuu, että nykyään lähinnä podcastit menestyvät. Ihmiset lukevat mieluummin lyhyen twiitin tai IG-postauksen kuvamuodossa, kuin pitkää tekstiä. Siispä blogia ei missään nimessä kannata kirjoittaa huomiota, tai varsinkaan rahaa saadakseen. 

Yksi animeblogin pitämisen kivoimmista puolista on kuvien valitseminen.
Screenshot elokuvasta Omoi, omoware, furi, furare.

Ivrea-saaga, osa 4: Yllättävän hyvää, mutta edelleen epäilyttää

Niin se päivä sitten lopulta koitti, kun saatiin ensimmäiset uudet Ivrean sarjat uunista ulos. Tämä postaus on joutunut odottelemaan sitä, että pääsen perehtymään johonkin julkaisuun ihan ajan kanssa. Fantasiapeleissä ensimmäisten Demon Slayerin ja Chainsaw Manin selailu ei vielä riittänyt kunnollisen mielipiteen muodostamiseen. Kaiken julkaisusotkun takia (tai ties mistä syystä) näitä ei myöskään ollut heti kirjastossa saatavilla, ja nytkin näyttäisi olevan lainassa. Nyt kun SpyxFamily ilmestyi, päätin viimein uhrata kympin verran omaa rahaani laadun toteamiseen.

Parhaat animet Netflixissä osa 4: Netflix Original

Kun Netflixin rahoittamia animeita alkoi tulla, ehdin jo hetken aikaa huolestua, että he panostaisivat lähinnä amerikkalaiseen makuun räätälöityyn animeen, 3D:hen ja kaikkeen sellaiseen. Ensimmäisten joukossa kun oli sarjoja kuten Polygon Picturesin Knights of Sidonia ja Ajin sekä Sanrion kanssa tehty Aggretsuko, ja Enter the Anime-dokumentissa animeksi laskettiin myös jenkkiläinen Castlevania-animaatiosarja. Omat ennakkoluulot tulivatkin varmaan aika pitkälti tuon Enter the Anime-dokkarin pohjalta, jossa se jenkkiläisten näkemys animesta korostui. Onneksi huoleni oli turha, ja nyt Netflixin animetarjonta näyttää ilahduttavan monipuoliselta. Toki muita ongelmia Netflixin rahoituksesta voi tulla, monien sarjojen tekijät ovat esimerkiksi valitelleet sitä, ettei Netflix ole kertonut katsojalukuja edes sarjan tekijöille, jolloin jatkokausien kannattavuutta on hankalampi arvioida. Ilahduttavinta Netflixin rahoittamissa sarjoissa on shoujon ja hieman erilaisten sarjojen määrä, ja sellaisista koostuu minunkin listani. 

Carole & Tuesday

Carole & Tuesdaysta olenkin jo kirjoittanut blogiini aiemmin. Näin vuosia jälkikäteen täytyy sanoa, että sarja jäi elämään varsinkin musiikkiensa takia. Hahmot ei ehkä niinkään jääneet mieleen, mutta olen edelleen kuunnellut joitain sarjan kappaleita. Cowboy Bebopin ohjaajan scifi-musiikkianime oli ainutlaatuinen, vaikkei täysin timanttinen kokemus. 

Nine Parchments

Nine Parchments on suomalaisen Frozenbyten peli, joka on oman perheeni ylivoimainen moninpelisuosikki. Peliä voi pelata myös yksin, mutta se on paitsi vaikeampaa, myös tylsempää. Pelissä pelataan maageilla, räiskitään taioilla monstereita ja vähän kavereitakin, ja jahdataan parchmenteja, jotka antavat uusia taikoja. Hahmovaihtoehtoja eri aloitustaikoineen on reilusti. Yksittäinen pelin läpäisykerta kestää joitain tunteja, yleensä muutaman peli-illan, mutta peli on tarkoitus aloittaa alusta uudelleen ja uudelleen, ennen kuin kaikki hahmot on avattu ja saatu levelattua täysiin. Pelin suola on sen co-op-ominaisuus sekä se, että loitsut tekevät damagea myös kaveriin.

Sinällään peli ei liity animeen, mutta 2D-hahmomallit ja promokuvat on piirtänyt conienkin taidekujilta tuttu Maaria Laurinen.

JoJo's Bizarre Adventure 2: Battle Tendency

JoJo's Bizarre Adventuren toisessa osassa pelottavat, tuhansia vuosia nukkuneet superihmiset eli pilarimiehet heräävät eloon. Pilarimiehet kytkeytyvät JoJon ensimmäiseen osaan siten, että he ovat aikanaan valmistaneet Dion ensimmäisessä osassa löytämän kivimaskin. Siispä Jonathanin lapsenlapsen Josephin tulee opetella sama hamon-taito ja peitottava pilarimiehet, sillä kukaan muu maailmassa ei siihen pystyisi - paitsi ehkä Jonathanin opettajan Will A. Zeppelin lapsenlapsi Caesar A. Zeppeli. 

Battle Tendency on Rocky-elokuva, jonka päähenkilönä on Indiana Jones. Battle Tendencyssä käytetään paljon 70-90-luvun seikkailuelokuvien trooppeja, mutta Japani-twistillä. Battle Tendencyssä on monta aika älytöntä juonenkäännettä (kyborginatsit, Josephin äiti, tulivuorenpurkaus), mutta ilman niitä tämä ei tietystikään olisi bisarri seikkailu. Kerrankin natsit ovat hyvisten puolella! Mikä on tavallaan ymmärrettävää, olihan Japani samalla puolella toisessa maailmansodassa. 

Ivrea-saaga, osa 3: Lykkäyksen lykkäys

Eipä tarvinnut odotella ihan heinäkuun loppuun asti seuraavaa osaa Ivrea-saagasta, sillä eilen jysähti uutispommi. Uutispommi, joka tuskin yllätti yhtään ketään, eli sarjojen julkaisu lykkääntyy taas. Tällä kertaa saatiin sentään hieman tarkempaa tietoa julkaisuajankohdasta, eli lupaus olisi elokuun puoliväli, mutta saa nähdä, pitääkö sekään paikkaansa. 

Aikataulujen lisäksi kaksi muutakin asiaa pistävät silmään: ensinnäkin, listalta ovat poistuneet kaikki jatkuvien sarjojen uusimmat osat, kuten One Piece 103 ja One Punch Man 21. Ivrean Usein kysyttyä-sivulla kyllä lukee vielä, että heidän strategiansa on jatkaa Sangatsu Mangan aiemmin julkaisemia sarjoja siitä numerosta, mihin ne jäivät. Etusivun julkaisuaikataulusta ne ovat kuitenkin hävinneet. Screenshottasin kohdan vielä varmuuden vuoksi siltä varalta, että sekin kohta poistuu sivulta vähin äänin. On nimittäin mahdollista, että Japanissa on saatu vihiä Ivrean suunnitelmasta, eikä siitä ole tykätty. 

Parhaat animet Netflixissä osa 3: Elokuvat

Netflixin elokuvatarjonnan runsaus koostuu pääasiassa Ghiblin elokuvista, jotka ovat käytännössä kaikki siellä. Itse en ole mikään suuri Ghibli-fani (Liikkuva linna on lempparini, ja sekin lähinnä alkuperäisteoksen takia), joten listaan nyt parhaat ei-Ghibli-anime-elokuvat Netflixissä. Ghiblin lisäksi on paljon animesarjoihin liittyviä leffoja (kuten Violet Evergarden tai My Hero Academia), mutta jätän ne myös listalta pois. Drifting Homea en ole vielä ehtinyt katsoa, sekin saattaisi päätyä listalle. Mutta mennään listauksen pariin, ensin kissoja ja sitten kuplia. 

JoJo's Bizarre Adventure 1: Phantom Blood

Katsoin JoJo's Bizarre Adventuren uusioversion ensimmäisen kauden jo sen tullessa, ja vaikka siitä silloin tykkäsinkin, niin katselu jäi siihen. Muutama vuosi sitten onnistuin suostuttelemaan ei-animeharrastajamieheni mukaan outoon seikkailuun, ja siihen asti ilmestyneet jaksot tulikin katsottua aika vauhdilla läpi. JoJo onkin jännä ilmiö siitä, että se tai vähintäänkin siitä lähteneet meemit voivat olla tuttuja lähes kelle tahansa internetissä (tai ainakin Redditissä tai Youtubessa) aikaa viettävälle. Uusi anime on onneksi (ainakin pääosin) onnistunut sovitus legendaarisesta mangasta, jota on vuosikymmeniä pidetty mahdottomana sovittaa animeksi. 

Koska sarja on pitkä ja osioita on animoitu jo kuusi (viidellä kaudella), päätin tehdä jokaisesta osiosta oman postauksensa. Lopuksi teen vielä yhteenvetoa siitä, miksi JoJo on niin suosittu meemuilijoiden keskuudessa ja muutenkin. 

Hypecon 2024

Hypecon on Hyvinkäällä järjestettävä ilmaistapahtuma, joka on suunnattu astetta nuoremmille kävijöille kuin esimerkiksi Desucon tai Tracon. Se on myös muista poiketen kaupungin nuorisopalvelujen järjestämä tai ainakin koordinoima tapahtuma. Todennäköisesti siitä syystä Hypecon on vähän sellainen kasvoton taho, jonka tiedottaminen ja läpinäkyvyys on edelleen, palautteen antamisesta huolimatta aika retuperällä. Sentään uudet nettisivut saatiin viime vuonna vanhan muinaisjäännöksen tilalle, mutta kovin toimivat ne eivät ole edelleenkään. Varsinkin ohjelman jaottelu eri sivuille ja haitarielementteihin tapahtumapaikan mukaan tekee ohjelman selaamisesta tuskallista. Ohjelmakartta julkaistiin vasta kaksi viikkoa ennen tapahtumaa, joten Desuconin ja Traconin meininkiin tottuneelle Hypecon vaikuttaa olevan lapsenkengissään, vaikka tapahtuma on jo 11 vuotta vanha.

No, koska tapahtuma on ilmainen, niin ei voi vaatia rahojakaan takaisin. Hengailuconiksi tapahtuma on kuitenkin mainio, tapahtumapaikka ja Hyvinkään keskusta muutenkin turvallinen paikka nuorisolle conittaa. Taidekuja ja myyntipöytäsali olivat runsaat tarjonnaltaan ja tilaltaan, vaikka ajoittain ilma kävikin tunkkaiseksi. Ihmismassasta huolimatta kyynärpäätaktiikka ei tarvinnut käyttää. Hyvinkääsali on loistava lisäys conin tiloihin, ja vaikka se onkin erillään muusta conipaikasta, on niiden välillä helppo siirtyä. Ohjelma keskittyy juuri nuoriin ja aloitteleviin harrastajiin, eli esimerkiksi cosplay-kilpailu on suunnattu sellaisille, joilla ei ole aiempaa kisakokemusta. Tänä vuonna ohjelmasta ei oikein meinannut löytyä minulle mitään mielenkiintoista, ehkä siksikin, että se painottui osallistavaan ohjelmaan. 

Parhaat animet Netflixissä osa 2: Uudet suosikit

Toisessa osassa listaan hieman tuoreempia (2010-2020-lukujen) suosikkisarjojani, jotka löytyvät Netflixistä. Aika monta uudempaa menee tosin Netflix Original-kategoriaan, joka saa oman postauksensa myöhemmin. 

Täytyy tässä vaiheessa huomauttaa, että Netflixistä löytyy useita uudempia yleisesti suosittuja sarjoja, kuten Demon Slayer, Jujutsu Kaisen, My Hero Academia ja Tokyo Ghoul, mutta en ole joko niitä itse katsonut, tai olen jättänyt ne kesken, kun nyky-shounen (tai shounen enää nykyään) ei ole ollut minun juttuni.

Vanitaksen kirja

 Arvostelu on tehty 3 ensimmäisen suomenkielisen pokkarin perusteella eikä sisällä juonipaljastuksia.

Jun Mochizukin Vanitaksen kirja oli piristävä uutuus Suomen mangamarkkinoille, asettuen täyttämään päättyneiden/hitaasti ilmestyvien Kuroshitsujin ja Patriootti Moriartyn jättämää neoshounen-markkinarakoa. Olin ollut jo pitkään kiinnostunut sarjasta ja olin innoissani sen animesovituksen tulemisesta, mutta lopulta se jäi kuitenkin katsomatta. Nyt suomenkielinen versio palautti taas sarjan mieleeni. Viimeistään kauniit kannet sinetöi ostopäätöksen.